En tiedä mistä nyt kiikastaa. Mistään ei oikein tule mitään, ja kaikessa on jotenkin vastenmielinen sävy. Vaikka päällisin puolin kaikki on niin kuin ennenkin.

Viikonloppuna "sorruin", toisin sanoen soin itselleni muutamia keksejä ja karkkeja. Mutta se oli tavallaan huono idea. Herkut eivät olleet erityisen hyviä, mutta siitä huolimatta niitä tekee edelleen mieli. Leipää olen syönyt joitakin paloja, ja sama juttu - ei mitenkään erityisen hyvää, mutta lisää pitäisi saada.

Jotain oikeasti hyvääkin toki on. Esimerkiksi Yogin lakritsitee, (yrttihauduke), jota olen lipitellyt ahkerasti. Sain iHerbistä tilaamani riisilesejauheenkin. Sitä on hehkuteltu yhdessä jos toisessakin paikassa. Puhdistamosta oli loppu, mutta iHerbissä oli onneksi pienempi pakkauskin, niin kynnys kokeilla on pienempi. Ja niinhän siinä kävi, että sitä voisi syödä lusikkakaupalla sellaisenaan. Siinä on lievästi makea maku, ja jokin maussa muistuttaa riisistä, tai riisipuurosta. Jauhetta neuvotaan sekoittamaan pari ruokalusikkaa esimerkiksi veteen, mehuun tai smoothieen. Luomuilijablogeissa kehutaan jauheen sopivan myös raakasuklaaseen, sitä voisikin kokeilla. Jauheen hienous on kuulemma tocotrienols-yhdisteet, jotka on erittäin hyvin imeytyviä E-vitamiineja. Lisäksi siitä saa ainakin B-vitamiineja, joita taidan tarvita. Pitäisiköhän tilata toinen purkki perään, jos tämä loppuu kohta :)

Tänään on taas tulossa luomuruokapiirin tilaus. Mielenkiintoista nähdä, mitä tuli tilattua, koska en yhtään muista tälläkään kertaa mitä siellä on. Yleensä ehdin tilausta odotellessa päättää, että en enää syö näitä, viimeksi jauhoja. Onneksi lapset syövät leipää, joten tehdään taas luomusämpylöitä, ja eiköhän sitä hapanruisleipää voisi taas tehdä, pakastimesta on marjoja huvennut siihen malliin.

Heti kun vähän uikutin, oli aamulla ihan uusi fiilis joogalle. Muutenkin mieli on ollut tänään parempi. Se olisi ilmeisesti kuun kierto kääntymässä suotuisammaksi.

Eilen piti hieman improvisoida perjantaipirtelön kanssa, ja siitä kehkeytyi seuraava:

• reilu kourallinen kaakaomassa jauhoksi tehosekoittimessa
• vajaa desi liotettuja manteleita
• teelusikallinen agavenektaria
• vaniljaa
• ihania, ihania Heaven Mountain -gojimarjoja ehkä ruokalusikallinen
• puolikas banaani
• pari desiä vettä
• ripaus ruususuolaa
• teelusikka macaa

Tehosekoittimessa sekaisin ja lasiin. Hyvä tuli, todella suklainen. Mutta ehkä kaakaonibseissä on kuitenkin paremmat ominaisuudet, täytyy taas varata niitä kaappiin.

Mielenkiintoinen ilmiö, joka tapahtui edellisessä päiväkirjamaailmassa myöskin: joka kerta, kun kirjoitan voivani hienosti, olo muuttuu seuraavana yönä. Mutta ei se mitään, tästä jatketaan.

Sain iHerbistä gojimarjoja, hurraa! Näköjään Heaven Mountain -gojia saa Puhdistamostakin, mutta iHerb on vain niin edullinen. Nyt yli 60 dollarin tilauksesta ei tarvitse edes maksaa postimaksuja, joten siitä sitten vain edullista D-vitamiinia tilaamaan. Itse en oikein innostu superfood-hehkutuksesta, mutta nämä gojit ovat tosi hyviä, mehukkaita ja maukkaita, eikä niitä voi mitenkään verrata niihin rapsakan kuiviin gojimarjoihin, joita Suomesta saa ostaa. Ja koodilla PIT508 saa vielä 5 dollarin lisäalennuksen. Lisäksi odottelen vielä työkaverin d-vitamiinilähetyksen mukana kokeeksi tilaamaani, paljon hehkutettua Rice Bran Tocotrienols -jauhetta, joka on tehty riisin kuoresta ja sisältää kuulemma huimasti E-vitamiinia. Tykkään kokeilla kaikkea, kuten ehkä täällä on huomattukin.

Mutta tämä mielialan mukana hiipinyt  tahmeus on jotenkin tarttunut ihan kaikkeen. Aamujoogakaan ei enää oikein innosta. Teen kuitenkin aurinkotervehdyksen ja venyttelen. Jotenkin tuntuu, että olisi aika tehdä vähän lihaskuntoa. Jos sillä saisi hieman puhtia.

Yksi, mikä aina auttaa, olisi roinanraivaus. Toimeen siis vain!

Kai se on uskottava, että lääkäreitä ei kannata käyttää. Kävin sitten toistamiseen näyttämässä tyttären tulehtuvia ontelosyyliä ihotautilääkärille. Sain lisää reseptejä, tällä kertaa sitten ihosyöpään käytettävää Aldara -voidetta, jota voisi aluksi kokeilla pienen alueen syyliin jonkin aikaa, ja jos se auttaa niin sitten muihinkin. Luettuani aineesta en taida kokeilla. Lisäksi sain reseptillä Emlaa, jolla voisi puuduttaa ihon ja sitten nyppiä syylät pois. En tiedä kokeilenko sitäkään, koska nämä syylät eivät ole sellaisia kannasta soukkia kuten yleensä kuvissa näkemäni, niistähän on helppo saada ote pinsetillä. Näissä on usein laajempi kanta kuin mitä näppy, joten niitä ei voi samalla tavalla hirttää pois. Ja kun kerroin käyttäneeni perusvoiteiden lisäksi öljyjä, sain reseptin "iholle suunnitellulle" Ceridal-öljylle, kun näitä kasviöljyjä ei ole "suunniteltu" iholle. Juuri näin. Ceridalissa on juuri iholle suunniteltua parafiinilöljyä, syklometikonia ja jojobaöljyä. Täytyyhän sen toki olla parempaa kun se on oikein "suunniteltu".

No, tästä huolimatta sain myös tietoa. En ole ihan varma, sanottiinko tätä suoraan, mutta ymmärsin, että syyliä tulee kuivaan, atooppiseen ihoon helpommin, koska kuiva iho kutiaa, sitä raavitaan ja samalla raavitaan rikki syylät, ja niistä tuleva erite sitten edesauttaa uusien syylien muodostumista. Siksi siis perusvoide. Sen opin, että kortisonivoidetta ei kannata laittaa syylille. Ja lisäksi elimistön on muodostettava immuniteetti syylille ja se voi kestää. Eli nyt olisi hyvä hetki boostata immuunijärjestelmää. Sitten taas iHerbiin opiskelemaan ja tilailemaan. Puhdistamon foorumillakin oli hyvää juttua immuunijärjestelmän boostauksesta.

Koska tätä otsikkoa minulle nyt tyrkytettiin, täytyy jossain olla toinen samanniminen postaus. Ei se mitään. Keittiössä on jos jotakin likoamassa pienessä kulhossaan: oma aamuraakapuuroni tehosekoittimessa, miehen raakapuuro kulhossa, chiansiemeniä lasten pirtelöä varten ja sinimailasta idätystä varten. Herne ei oikein hyvin itänyt suosituksita huolimatta, mutta jos nuo muutamat ovat sinnikkäitä, kasvatan niistä versoja. Jos vain saisi multaa...pihalla olisi iso säkki - ja kylmää ja nietoksia.

No, kävin kuitenkin hakemassa vähän multaa sulamaan. Päätin jo viime kesänä muuttaa säälittävän kukkapenkkini (muisto omakotitalostamme) yrttimaaksi, ja aion sen toteuttaa. Tosin minulla on aika useinkin ollut hienoja puutarhasuunnitelmia, jotka ovat kaatuneet. En todellakaan ole mikään multasormi ja taimien kasvatuskin on ylivoimaista, ja mullan käsittely...sitä on joka paikassa! Mutta ehkä ensi kesänä. Michael Pollankin mainosti, ettei hänen pihansa ole kuin 3m x 6m ja sekin tuottaa yhtä jos toista, jopa niin että kesällä ei tarvitse tilata ruokapiiristä mitään. Meidän piha on sentään tuota isompi. Tosin hänen pihansa ei ole Suomessa, eikä varjossa. Mutta eiköhän täälläkin jotain saa menestymään.

Olin eilen taas meditaatiossa. Luulen, että sen ansiota todellakin oli tämän aamun euforiset fiilikset, olin sulaa aurinkoa aikidossa. Kaikki toki vähän kuivui kasaan, kun pääsin töihin, mutta ehkä tässä on siemen. Jos saisi päivittäin meditoitua vaikka vähän, niin voisi tulla tuloksia.

Jotain tuloksia on kyllä tullut elämästä muutenkin. Kirjoittelin joskus päiväkirjaa OpenDiaryssa. Olin silloin masentuneempi ajoittain, mutta samalaisia tuntemuksia ei ole enää nykyisin. Toki silloinkin meni välillä paremmin, mutta etenkin omista teksteistä huomasi, että aika ajoin ahdistuin ihan samoista jutuista kuin ennenkin, Tuntui että kiersin ympyrää. Mutta en enää! Olen vihdoin hyväksynyt itseni aika monen asian suhteen ja se tuntuu hyvältä. No, onhan tässä ikääkin, onneksi ei tarvitse murehtia samoja asioita kuin teininä tai kaksikymppisenä.

Nyt nukkumaan, kauniita unia!

Aamulla tuli ajatus, että selkä tuntuu nyt paremmalta. Iltapäivällä olin tosin jo hieman epävarma asiastani, mutta kyllä luulen, että selän tila on kohentunut.

Jos kohennusta on tapahtunut, niin ehkä olisin taipuvainen antamaan kunnian enimmäkseen patjanvaihdolle. Olen nyt tehnyt neljä kertaa osteopaatin määrämiä voimisteluliikkeitä, eivätkä ne niin rankkoja ole. Mutta ehkä ne kuitenkin tukevat elpymistä. Ja jos eivät tue, niin olen jo aika utelias Method Holmaa kohtaan ja oikeastaan olisi mukava kokeilla sitä hoitoa. Kyllä tämä tästä paranemaan kuitenkin saadaan.

Petollisia nämä pikkuhiljaa kehittyvät selkävaivat. Aluksi vaiva tuntuu vähäiseltä ja odottaa, että se paranisi itsekseen. Sitten siihen tottuu, ja alkaa tuntua hullulta tehdä asialle mitään juuri NYT. Ja kun sille jotain haluaisi tehdä, niin mistä sen tietää, kuka osaa auttaa. Usko lääkärikuntaan nyt on mennyt jo ajat sitten. En muista enää tapausta, että henkilö olisi käynyt lääkärillä, saanut oikeaan osuneen selvityksen vaivasta ja siihen hoidon joka toimii. Viimeksi tytär kävi ihotautilääkärillä, jonka mukaan mikään ruoka-aine ei tämänikäisellä voi enää pahentaa atopiaa (miksei?) ja kotiin saatiin pino lääkereseptejä. Nyt iho on rasvaamisesta huolimatta vielä hirveämpi kuin tuolla käynnillä. No, ei se nyt suoranaisesti lääkärin vika ollut, mutta aika ylimielinen suhtautuminen hänellä oli asiaan. Jotenkin jäi tosi paha maku koko käynnistä. Viime kesänä äitini kärvisteli kaksi viikkoa tulehtuneen umpilisäkkeen kanssa ja kun hänet viimein otettiin sairaalaan, se olikin jo puhjennut. Hups. Puolisolle on tarjottu suolistotulehdukseensa nyt solunsalpaajia (ne pakotettiin ottamaan, onneksi maksa-arvot kohosivat niin se sai jättää) ja sen jälkeen osittaista suolenpoistoa, kun 16 vuotta rauhallisena pysynyt tulehdus ei parissa päivässä toennut suonensisäisellä kortisonilla ja maito-vehnä-sokeriliemiruokavaliolla. Kilpirauhasen vajaatoiminta, diabeteksen hoito, ruokavaliosuositukset,...

No, ei auta märehtiä maailman pahuutta vaan keskittyä siihen mikä on hyvää ja iloita siitä. Toivottavasti kukaan läheinen ei vähään aikaan tarvitse lääkäriä. Onneksi on esimerkiksi d-vitamiini ja hyvä vastustuskyky.

Luettuani kirjan Oikean ruoan puolesta ymmärsin, että lasten ruokailutottumusten kimppuun on hyökättävä heti. Kasvisten syönti on heille usein aika vastentahtoista. Tai tytär kyllä kiitettävästi syö lanttua ja porkkanaa ja kaalia, maistelee ituja, mutta poika...ainoa vihannes joka hänelle kelpaa on tomaatti. Hedelmät ja marjat toki kelpaavat, mutta vihanneksia pitäisi myös saada. Kerroinkin lapsille, että nyt pitäisi joka aterialla syödä jotain tuoretta, ja he nyökyttelivät tyytyväisinä. Aamupalalla kasvis saa olla viherpirtelö (tosin vihreän piilotan mustaherukoilla), aterialla panostetaan salaatteihin ja iltapalalla voi tarjota hedelmää tai marjaa.

Luin illalla lasten mentyä nukkumaan vielä Ilon Pisaran maitotietopaketin ja tulin siihen tulokseen, että kalsiumia pitää lisätä myös. Koska itse syön aamuisin tuorepuuroa, päätin kokeilla tehdä lapsillekin puuroa seesaminsiemenistä, viikunoista, mansikoista ja banaanista. Piilotin sekaan ripauksen Midori Greens -viherjauhetta iHerbistä. Tytär kommentoi: maistuu pirtelöltä (hänelle olen juottanut seesami-mansikkapirtelöä jo jonkin aikaa). Poika kysyi mitä siinä on ja kuullessaan viikunasta alkoi valittaa. Hän ei pidä pehmeistä viikunoista, enkä ihmettele, minustakin ne maistuvat yleensä vähän käyneiltä. Mutta söi sitten kuitenkin. Huomenna sitten taas sovitusti pirtelöä. Siitä poika ihme kyllä pitää, erityisesti silloin, kun siinä on selleriä (josta hän ei tietenkään myönnä pitävänsä) ja inkivääriä.

Nuo Midori Greensit ovat kyllä hyviä. Olen jonkin aikaa juonut spirulinaa veteen sekoitettuna. Maku on mieto, hieman sientä muistuttava, mutta jonkin aikaa juotuani ajatuskin siitä ällöttää. Luulen, että siinä on jotain, joka ei minulle sovi. Sitten kokeilin vehnänorasjauhetta, mutta sekin on vähän puisevaa. Midori Greensissä on kumpaakin mutta lisäksi myös muita leviä, oraita ja yrttejä, mm. wasabia ja vihreää teetä. Luulen, että sen monipuolisuus on se avain. Oikean ruoan puolesta -kirjan mukaan ihminen on kaikkiruokainen siksi, että tarvitsemme yksinkertaisesti niin monia vitamiineja, hivenaineita, flavonoideja ja muita kasvikemikaaleja pysyäksemme terveinä, että meidän olisi paras syödä suuri kirjo erilaisia aineita. Lisäksi elimistömme hyödyntää aineksia paremmin, kun ne tulevat mukavassa cocktailissa.

Molemmat lapset kertoivat päiväkodissa syövänsä kiinankaalia. Sitä sitten varmaan pitää ostaa kotiinkin, jos se maistuisi heille. Itse en suuresti arvosta kiinankaalia, mutta onhan se kuitenkin kaali.

Vietettiin viikonloppua mummolassa, lasten siis. Reissu tulikin sopivaan väliin, sillä huomenna on määrä luovuttaa Michael Pollanin Oikean ruoan puolesta seuraavalle lukijalle, ja automatkalla(*) on aina hyvä lukea rästikirjoja. Kirja TODELLA avaa silmiä, se on hieno kokemus, ja paljon havainnollisempi kuin Petos lautasella, joka käsittelee osin samoja teemoja.

Jotenkin aina kuvittelen, että kaikki muut tietävät nämä asiat jo, mutta kirjoitetaan vaikka ihan itselle muistiin, ja toivottavasti joku muukin saisi jotain irti. Kirja alkaa sanoilla: Syö ruokaa. Sopivasti. Lähinnä kasviksia. Loppukirja käsittelee sitä, mitä tämä tarkoittaa.

Epätoivo iskee kun yritän alkaa kertoa kirjasta. Varmasti jokainen meistä on törmännyt siihen hämmentävään ilmiöön kuin ravitsemussuositukset ja -tutkimukset. Syö paljon viljaa, vähän rasvaa, jonkin verran lihaa ja kasviksia. Muista omega-3, kolesteroli, antosyaanit, flavonoidit, vitamiinit, hivenaineet ja niin edelleen. Kahvi on terveellistä, kahvi on epäterveellistä. Suklaa on epäterveellistä, suklaa on terveellistä. Rasva, kauraleseet, marjat, kalat, Ja niin edelleen, ja niin edelleen.

Mistä rasvapaniikki lähti? Yhdysvalloissa oltiin laatimassa uutta ravitsemusohjetta. Jo 1900-luvun alussa oli huomattu, että kulttuureissa, joissa ruokavalio perustui kasviksiin, oli huomattavasti vähemmän sydän- ja verisuonisairauksia, diabetestä, syöpää, verenpainetautia. Oli myös havaittu, että kun toisen maailmansodan aikaan liha ja maitotuotteet olivat olleet säännöstelyn alla, väestöllä oli vähemmän sydän- ja verisuonitauteja. Toimikunta oli julkaisemassa suositusta, että lihan ja maitotuotteiden käyttöä tulisi vähentää. Vaan mitä sanoivat suuren maan lihan ja maidon tuottajat ja jalostajat? Eihän nyt tuollaisia sovi sanoa, heiltähän menee elinkeino. Aikansa pyöriteltyään toimikunta keksi: sanotaan, että kannattaa valita vähemman tyydyttyneitä rasvoja sisältäviä eläinkunnan tuotteita. Amerikan lääkäriyhdistys varoitti, että tästä voi olla tuhoisia seurauksia kansanterveydelle, mutta suositus julkaistiin vuonna 1977. Ohjelmaa esitellyt ravitsemustieteilijä murjaisi julkistamistilaisuudessa: Ei pidä kysyä, miksi meidän pitäisi muuttaa ruokailutottumuksiamme, vaan miksi ei. Huokaus.

Seurauksena rasvojen osuus kokonaiskulutuksesta laskikin 42 -> 34 prosenttiin - mutta absoluuttinen määrä pysyi suunnilleen samana. Viesti, jonka kansa oli sisäistänyt, oli: syö enemmän vähärasvaista ruokaa - ja niin sitä sitten oli syötykin. Hienoa.

Tämä oli vain yksi esimerkki siitä sekasotkusta, joka Yhdysvaltain lainsäädöntö ja maataloustuotanto ovat onnistuneet aikaansaamaan. Huomiotta oli jätetty esimerkiksi se, että sodan aikana myös bensiiniä säännösteltiin ja ihmiset kävelivät enemmän paikasta toiseen. Huomiotta oli jätetty se, että rasva on elintärkeää ihmiselle, eikä mikä tahansa rasva. Huomiotta oli jätetty se, että maatalouden tuottavuutta oli kehitetty laadun kustannuksella. Minulle selvisi, miksi luomu on parempaa kuin keinolannoitettu: keinolannoituksessa lisätään maaperään vain tärkeimpiä ravinteita typpeä, kaliumia ja fosforia. Näillä saadaan toki sato rehottamaan, mutta kun kasvit kasvavat nopeasti, ne eivät ehdi kerätä itseensä harvinaisempia mineraaleja kuten seleeniä, sinkkiä, rautaa ja magnesiumia. Lisäksi, kun nuo suuret ravintoaineet saadaan helposti läheltä maanpintaa, tehokasvatettu kasvi ei kasvata pitkiä ja vahvoja juuria, joilla saisi noita ravinteita syvemmältä maaperästä. Teholannoituksessa ON jotain huonompaa verrattuna luonnolliseen kasvuun.

Oma lukunsa on ravitsemustutkimus. Yleisesti ravitsemustutkimuksessa seurataan yhtä tekijää, vaikka omega-3:a, huomioimatta mitenkään, mitä muuta ihmiset syövät, ja mistä he omega-kolmosensa saavat. Kuitenkin esimerkiksi täysjyväviljaa käyttävät ihmiset ovat terveempiä kuin ihmiset, jotka saavat seuraavat täysjyväviljan ainesosat muista lähteistä: ravintokuidut, foolihappo, fytiinihappo, rauta, sinkki, magnesium ja manganeesi. Mikä näistä oli se juttu? Mitä muut täysjyväviljaa syövät ihmiset syövät? Ja miten sen saisi ilmi? Esiteltiin pitkittäistutkimuksen ravitsemuskysymyksiä, joissa tiedusteltiin kolmen viimeisen kuukauden ajalta, syötiinkö sitä, missä se paistettiin, kuinka monta annosta kutakin vihannesta syötiin. Lihan kohdalla kysymykset olivat nolostuttavia: lomake oli ilmeisen vanha, ja siinä 100g liha-annos on keskikokoinen. Amerikkalainen liha-annos on helposti kaksin-, kolmin- tai jopa nelinkertainen. Jos referenssinä on noin pieni annos, kuinka todennäköistä on, että vastaaja valehtelee liha-annoksensa koon huimasti alakanttiin? Ja näitten perusteella sitten vedetään johtopäätöksiä.

Suosittelen tätä kirjaa ihan jokaiselle. Se on todella hauskasti kirjoitettu, ainakin jos pitää kuivasta huumorista. Erimerkiksi eräskin alahuomautus kirjassa kertoi, kuinka kun amerikkalaisten viljelykasvien ravintoainepitoisuuksien pieneneminen tuli ilmi, maataloustuottajien lehti Pucker lausahti, että se saattaa olla alalle hyväksikin: nyt ihmisten on syötävä enemmän saadakseen samat ravintoaineet. Onpa kätevää :)

Nyt lukemaan kirja loppuun, huominen on ihan liian pian.

 (*) Kyllä. Yksityisautoilemme hävyttömästi. Lasten kanssa junaan sulloutuminen ahdistaa yli kaiken, vaikka lapset varmasti riemuitsisivat tästä. Itse asiassa jo ilman lapsia junamatkailu alkoi jo vähitellen ahdistaa siirtymineen. Lisäksi tarvitsemme autoa päästäksemme purjeveneelle (ei sentään moottori-), ja kun se kerran on, on taloudellisempaa käyttää sitä kuin junaa ja taksia.