Hups. Treenaaminen on maistunut puulta ja olen miettinyt, että koskahan sitä pitäisi lepoviikon. Päätin, että jahka tämä neliviikkoiskausi loppuu. Ja koskahan se sitten päättyy? Kuvittelin, ettei nyt vielä, mutta ajallisesti kyllä päättyi viime keskiviikkoon. Koska minulta on jäänyt kaksi kertaa treenaamatta, niin kyllä se pitäisi nyt jo olla loppu. Paitsi että tänään tein kyllä A-ohjelman, eli B olisi vielä tekemättä. Vapun seudulla ei niin pääse salillekaan, eli eiköhän se ole nyt tauon paikka. Tauon jälkeen yritän jotain muuta, eli tämä kolmen supersetin ja kahden päiväohjelman vaihtelu saa nyt riittää. Uudessa ohjelmassa on kolme erilaista harjoituspäivää, ja jokaisena tehdään kiertoharjoitteluna viittä liikettä. Muistaakseni niin, että ensin yksi kierto 12 toistoa kutakin, parin minuutin lepo, kierto 10 toistolla ja levon jälkeen kierto 8 toistolla.

Ruokailu...olen vaihteeksi uuden filosofian kannalla: lisää hyvää, paha vähenee itsekseen. Ja lisää luomua. Tulokset ovat samoja kuin ennenkin, eli paino on tiukasti hallinnassa siinä missä ennenkin.

Nyt on takana kuukausi enemmän tai vähemmän eliminoitua dieettiä. Tulokset painonpudotuksessa eivät päätä huimaa. Jos nyt tästä eteenpäin muistaisin, että pitää vain syödä se minkä kuluttaa, niin paino pysyy samassa, ja vähemmän kuin kuluttaa, jos haluaa että paino putoaa. Ja myönnetään, tämä viimeinen viikko meni enemmän tai vähemmän kokeilevaksi.

Viikonloppuna kokeilin alkoholia. Perjantaina mies korkkasi hienon Saint Emilion -punaviinin - no, olkoon miten arvostettua vain, minä en siitä perusta. Mikään maistamani Saint Emilion ei vain ole minun juttuni. Lisäksi pää meni ihan pyörälle, enkä juonut kuin puolet puolikkaasta viinilasista. Lauantaina ruoan kanssa join myös puoli lasia, en kyllä pidä siitä pöpperöisestä olotilasta, mikä siitä seuraa. Illalla join sitten vielä puolikkaan lasin juustojen kanssa, ja se oli hyvää. Samoin juustot. Leipää en siinä instanssissa syönyt, mutta sitten seuraavan päivän aamupalalla. Ei vaikuttanut oloon juurikaan, mutta tällä viikolla olen kahtena iltana kokeillut leipää (puhdasta ruista ja kaurapuikulaa), ja minusta se alkaa nukuttaa. Ehkä se on viisainta vain tipauttaa pois, hillitsee vähän ylensyöntiä.

Eilen oli taas koulutuspäivä, ja söin sitten huoletta kaiken mitä tarjottiin, aamusämpylästä jälkiruokamämmiin (olikin hyvää mämmiä, ei sitä ikkelää Kymppi-Mämmiä) ja iltapäiväpullaan. Pullan jälkeen maha tuli kamalan kipeäksi, en tiedä johtuiko pullasta vai ylensyönnistä. Ja iltapalaksi sitten taas leipää ja sen jälkeen unta palloon :)

No niin. Koska eilen vaatekaupassa nyt vain huomasin, miten järkyttävän leveä perä on, ei sitten auta muu kuin laskea kaloreita. Aion kyllä jatkaa tällä luomulinjalla mahdollisimman hyvin, ilman alkoholia ja leipää, mutta kokeilen, saisinko niitä maitotuotteita takaisin. Raejuustolla ja rahkalla saa ruokavalioon proteiiniä pienillä kaloreilla. Vähennän myös muuta tärkkelystä, perunan ja valkoisen riisin käyttöä. Mutta jos nyt tärkkelystä pitää käyttää, niin saman tien voin valita myös terveellisemmän ja kotimaisemman ohran. Syömällä kasviksia perunan, pastan (tästä aion kyllä luopua kokonaan!) ja riisin sijaan, saan äkkiä kalorimääriä alemmas.

Yhteenvetona:

Mikä toimii:

-luomu

-lisäaineitten välttely

-hyvät rasvat (homogenoimaton maito, voi, oliivi- ja pellavansiemenöljy, pähkinät)

-viljan vähentäminen

Mitä lisäksi

-rahka, raejuusto, muut juustot

-ohra (kohtuudella)

-kasviksia lisää

-kuivahedelmät minimiin (paheeni)

Vihdoinkin vaaka näyttää hieman vähemmän kuin viime aikoina - ja vieläpä siitä huolimatta, että sormet ovat nakkeina. Olisikohan tämä eliminaatiodieetti sittenkin hyvä juttu. Toistaiseksi huomaan, että se on toteutettavissa, eikä nälkä vaivaa. Onhan tässä haasteensä, mutta kun tämä alkurutistus on tehty, ei tarvitse olla 100% täydellinen, vaan esim. 90% riittäisi. Enkä kyllä nyt ihan täysillä ole tässäkään onnistunut. Tänään mennään anoppille syömään. Sokereista kieltäydyn, mutta katsotaan nyt, mistä joudun tinkimään.

Päätin verrata painoa ja mittoja (jotka nekin ovat nytkähtäneet aavistuksen pienempään) vuodentakaisiin. Mitat näyttävät samoilta, mutta painoa on vähemmän! Viime vuonna se sitten notkahtikin alaspäin, mutta käsittääkseni vain, koska sairastelin. Että taputukset vain minulle eteenpäinpääsemisestä! Tavallaan voisi ajatella, että tämä projekti on ihan lässynläätä, mutta jos en pitäisi kirjaa, paino huitelisi kyllä ties missä. Ja ehkä jossain kohtaa koen sen herätyksen, enkä enää sorru mässäilemään.

Lueskelin vähän kirjoituksiakin. Ajatuksetkin ovat ihan samoissa kuin vuosi sitten. Ensin jätin sokerin, sitten harkitsin eliminaatiodieettiä, vaikka alkoholista en ollutkaan valmis luopumaan. Varmaan olisi pitänyt, kun oli niitä kammokrapuloitakin :) Kaiken huippuna näkymät ikkunastakin ovat hyvin samoissa: ihanan kevään jälkeen lunta on taas tullut. Vaan onhan se joka vuosi jossain kohtaa lähtenyt. Hyvää kannattaa odottaa, kuten tätä painonhallintaakin.

Eilen ja tänään on tehnyt ensimmäistä kertaa mieli leipää. Tokihan gluteenitonta leipää teoriassa voisi syödä, mutta minusta turhaa. Näillä näkymin kyllä tuntuu siltä, että ensi viikonloppuna voisi katsoa, huomaako maha jotain omituista, jos kokeilen gluteenia tai maitoa. Eri päivinä tietysti.

Perjantaina maha tuli ihan kauhean kipeäksi. En tiennyt miksi ja huolestutti. Lauantaina sama toistui iltapalan jälkeen, ja syyllinen selvisi: parsakaali. En tiedä, oliko se pilaantunutta, ei se päällisin puolin mitenkään oudolta näyttänyt. Varmaan joku kasviaktivisti oli ollut asialla :P

Eilen oltiin 2-vuotissynttäreillä. En syönyt mitään, eikä tehnyt tiukkaakaan. Toisin oli tänään, kun meillä oli vieraita. Päätin leipoa pääsiäistäkin silmällä pitäen rahkapiirakoita, voidaan viedä niitä ensi viikonloppuna tuliaisiksi. Päättelin, että sama se, mitä tarjoan, omaan ruokavalioon sopivaa herkkua tuskin keksisin, ainakaan sellaista, mitä kehtaisi tarjota. Tässä kohtaa alkoi kyllä kiusaus vaivata. Lisäksi kun kökin käytännössä koko päivän keittiössä ja stressasin tarjoomuksista, huomaan, että makeahammasta kolottaa pahasti. Olen assosioinut makean nauttimisen ahdistuksen poistamiseen. Millähän siitä pääsisi irti?

Taidan käydä paistelemassa minuuttisämpylän.

Kaksi viikkoa puhdistusdieettiä takana. Ei kyllä tunnu erityisen puhtaalta, mutta luomun syöminen alkaa tuntua järkevältä. Sitä aion jatkaa, ja samoin tilamaidon juomista. Tai siis jugurttina. Paino ei kyllä ole pudonnut, mutta olen syönyt vähän liikaa rusinoita. Miten vaikeaa se nyt on, vihannesten syöminen? En ole vielä oikein päättänyt, miten tästä nyt eteenpäin, alkuperäisen ohjeen mukaan viikon päästä voisi kokeilla gluteenia ja pastöroitua maitoa takaisin, mutta tarkennetun ohjeen mukaan vasta kahden viikon päästä. Ehkä sinnittelen sen kaksi viikkoa, ei tämä enää kovin hankalalta tunnu.

Mitä siis voisi vielä korjata: lisää vihanneksia, vähemmän kuivahedelmiä (ja pähkinöitä), enemmän luomua ja enemmän vettä.

Kävin eilen mittaamassa rasvaprosenttia ja kehonkoostumusta InBody-laitteistolla. Ei auttanut. Rasvaprosentikseni tuli mairitteleva 18,4, mutta se nyt vain ei pidä paikkaansa. Painoni oli 68,9 kg, lihasmassa 31,6 kg ja rasvamassa 12,6 kg. Nesteitä, solun sisäisiä ja ulkoisia oli 4 kiloa yli normaalin rajan, mutta niin oli proteiinimassakin yli normaalin, samoin mineraalit. Voisiko sitten olla, että se, mitä pidän läskinä, onkin ylimääräistä nestettä? Vai kerääkö lihasmassa sen nesteen?

No, ei kai sillä absoluuttisella lukemalla nyt niin merkitystä ole. Itse kyllä tiedän, ettei peilikuva näytä miltään urheilijalta likimainkaan, eli tekemistä riittää. Voimaakaan ei nyt mitenkään turhan paljon ole. Tänään salilla tein ohjelman mukaiset leuanvedot - penkiltä ylös. Ei erityisen ansiokasta, mutta jostain pitää aloittaa.

Viikonloppu hurahti hurvittelujen merkeissä. Ei hätää, ehdin kuitenkin pelata sählyä (kevyttä) ja opetella salsaa (myös melko kevyttä). Olin viettämässä ystäväni polttareita. Päivä sujui ruokailujenkin suhteen hyvin, minulla oli omia eväitä varmuuden vuoksi mukana (pähkinöitä lähinnä). Illallisella kyllä sitten meni plörinäksi. Pääruoka oli ihan oikeaoppista, mutta pitikin ottaa sama menu kuin muilla, alkupalojen texmex oli kyllä ihan vihoviimeistä kuraa (ilman tätä dieettiäkin). Vähän maistelin friteerattuja hirvityksiä. Mutta tästä jatketaan eikä piitata ravintonatseista.

Odottelen kyllä kovasti, että saan maitotuotteet takaisin ruokavalioon. Ja ruisleivän. Muulla nyt ei ole niin väliä. Puoliso oli ostanut jotain kuolettavan ihania uusia ruisleipiä perjantaina. Tavallisesti en ole ruisleipien perään ihan näin paljon, mutta nyt...lääh!

Puoliso sai viime viikolla hyödynnettyä heikon hetkeni. Hän on esittänyt, että talviliikunnan ylläpitoon pitäisi hankkia joko kuntopyörä tai Wii Fit. Sain jo kerran siirrettyä hankkeen tarveharkinnan syksyyn, mutta Wii Fit oli nyt sitten saatava. Se on oikeastaan aika kiva, eipä sillä. Onnistuin eilen hilaamaan kuntotestin perusteella lasketun ikäni 27 vuoteen, mikä tietysti hivelee. Ja painokin on vajaassa viikossa pudonnut kilon, hyvä hyvä. Parasta ehkä kuitenkin on se, että vehje huomasi, että painopisteeni on hiukan liian oikealla ja takana, eli yritän nyt seistä tasaisemmin molemmilla jaloilla ja korjata asentoa hieman eteenpäin. On ihan totta, että selkäni on turhan notko, joten katsotaan, muuttuuko tilanne.

Toinen viikko pyörähtää käyntiin. Olo on mukavan kevyt, vaikka vaaka ja mittanauha näyttävät ties mitä. Näyttäkööt. Tuntuu sileämmältäkin kuin ennen, mutta voi olla toiveajattelua. Mutta lopultakin, tärkeintä on se sisäinen tuntemus. Bonusta olisi, jos ne vanhat vaatteet mahtuisivat vielä päälle :)

Tein toisenkin satsin jugurttia itse, ja tällä kertaa siitä tuli ihanan lohkeavaa. Nam! Seuraavana ohjelmassa on paahtopaisti, kun kaupasta ei näköjään saa leikkelettä ilman lisäaineita. Makkaroita saisi, kiitokset Vatajalle! Samaten voisi itse keitellä kana- ja kasvisliemiä. Kun ne keittelee sopivan tiiviiksi ja pakastaa jääpalamuottiin, saa omia "liemikuutioita". Yhden foorumikaverin vinkki oli keittää jääkaappiin iso kattila kasviskeittoa ja syödä sitä nälkäänsä. Kerta kaikkiaan nerokasta! On paljon vihanneksia, joiden syöminen sinänsä on jotenkin hankalaa, mutta sopassa menee mikä vain. Vaikka tehokkaampia ne tietysti olisivat raakoina.

Uuden treeniohjelman toinenkin päivä veti ihan kivasti mehut irti, kyllä on taas heikko olo.

Jaha, muutama päivä on ollut väliä. Olen pohtinut paljon luomua ja sitä olen ostanutkin. Yritän saada kosmetiikkapuoltakin luomummaksi. Ikävä vain, että töissä olen ollut tekemisissä ikävien liuotinkemikaalien kanssa :) - kokonaiskuorma säilyy...

Ruokailu alkaa sujua. Kuivattuja hedelmiä on mennyt aivan liikaa, niitä ei siis saa enää ostella. Ne vähän turvottavat, muuten olo on aika normaali. Aamupala on mennyt kaurapuuro-siemenlinjalla, mutta kyllä sen huomaa, ettei se ihan yhtä hyvin pidä nälkää kuin raejuusto. Nyt näyttäisi kyllä siltä, että heraproteiinia saisi syödä, eli kun sitä on sammiollinen kaapissa, niin siitä sitten vaan proteiinidrinksuja kehiin.

Pari "pakollista" lipsuntaa on tullut. Maanantaina oli töitten puolesta lounas, ja vaihtoehtoina oli lihapullia (sisältävät ties mitä) ja juustokalaa. Valitsin nuo lihapullat siinä toivossa, että kiellettyjä aineita olisi mahdollisesti vähemmän - ja sitä paitsi minusta kalaa ei saa missään nimessä pilata juustolla. Tiistainakin oli järjestettyä ruokailua, sillä kertaa broilerikastiketta, jossa oli ainakin hunajamarinoitua broileria ja ties mitä muuta. Jatkan valitsemallani linjalla enkä itke. Leipää hieman tekee mieli, mutta ei pahasti.

Tänään alkoi uusi neliviikkoistreenijakso. Tämän päivän treeni olikin pelkkää ylävartalopaahtoa. Kyllä tuntui. En vielä kurkannut, oliko toinen päivä alapainotteinen, ainakin siellä oli askelkyykkyjä ja maastavetoja. Jouduin tekemään intervallit taas penkilleasteluina, kun kuntopyörät olivat varattuja, joten sai peppu kuitenkin vähän kyytiä :)