Tänään on ollut hieno päivä. Tänään on ollut myös neljäs raakaruokapäivä, mutta en usko että se vaikuttaa asiaan, nimittäin lapset ovat olleet kuin pieniä enkeleitä. Siitäkin huolimatta, että tänäänkään ei suoriuduttu ulos.

Aamulla nukuttiin kahdeksaan, lapsiperheessä pientä juhlaa. Esikoinenkin tuli halailemaan meidän sänkyymme, kuopushan hipsii sinne vaivihkaa joka yö edelleenkin. Sitten lapset vilistivät alakertaan ja minä jäin joogaamaan. Joogan lisäksi tein Petri Kokon selkäpilatesta, viime vuotisen fysioterapeutin ehdottamaa jumppaliikettä, testailin vähän lantion liikkuvuutta ja harjoittelin vähän aikidoliikkumistakin. Sitä pitääkin tehdä useamminkin, juuri liikkuminen on minulle niin vaikeaa.

Jumppailun jälkeen menin vielä vähän puolison viereen loikoilemaan. Kuopus tuli ilmoittamaan, että he olivat vetäisset loput kuivatut aprikoosit, "koska niitä oli niin vähän". No niinpä niin :) Ihan hyvä valinta tietysti heiltä. Aamupalan jälkeen olin suunnitellut ulkoilua, mutta lapset alkoivat niin tarmolla kehittämään leikkejä, että en viitsinyt puuttua. Tuon kaksikon on ihmeen vaikea saada leikistä kiinni täällä kotona. Leikkejä riitti oikeastaan koko päiväksi, olen aivan äimänä.

Aamupalaksi söin vanhan tutun raakapuuron, lounaaksi suunnilleen samaa pinaattikeittoa kuin eilenkin. Välipaloina kuivahedelmiä ja pähkinöitä ja tuoreitakin hedelmiä toki. Päivällinen näköjään jäi väliin, mutta söimme puolison kanssa vielä viipaleet parmankinkkua hunajamelonin kanssa. Ensi viikolla sitten vegaanisemmissa merkeissä. Kokeiluksi tämän kyllä piti jäädä, mutta en tiedä, kauanko jatkan - jotenkin tuli sellainen olo itselle, että koko ensi viikko pitäisi sitten viettää vegaanina. Viikon päästä nähdään miten käy :)

Aika vähäiseltä tämä päivän ruokamäärä kuulostaa. Jotenkin olen itse ihmetellyt, että olo on suunnilleen samanlainen kuin tähänkin saakka, mutta ehkäpä sitä pärjää vähemmällä energialla. Mutta ehkä tähän on laskeuduttu pikkuhiljaa, niin että lopun kypsennetyn jättäminen ei tunnu niin erilaiselta. Nähtäväksi jää. Jatkan niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Kypsennettyyn ei vielä ole tullut mitään mielitekoja.

Tänään en nauttinut kypsennettyä ruokaa laisinkaan! En varsinaisesti päättänyt sitä aamulla, mutta kun ei kaapissa ollut mitään evästä, laadin lounaaksi raakasalaatin punakaalista, punakaalista, porkkanasta, tomaatista ja casheweista sekä avokadosta. Aamulla söin tapani mukaan raakapuuron ja smoothien ja välipalaksi kuivahedelmiä ja pähkinöitä. Aikidon jälkeen ei ollut kova nälkä, joten söin vähän kukkakaalia, pähkinöitä ja kiivin. Sekä vehnänorasjauhetta veteen sekoitettuna. Täysin raakaahan tämä nyt ei ole koska ensinnäkin cashewit kuumennetaan kuoren irrottamiseksi ja lisäksi söin kuivattua omenaa, joka oli niin rapeaa, että en usko, että se olisi vain kuivattu. Ja viimeinen niitti oli tietysti teen juominen. Olo on hyvä ja lämmin, eikä lainkaan nälkäinen, vaikka ruokamäärä nyt tuntuukin hieman vähäisemmältä. Ehkä huomenna uudestaan? Ehkä vähän raaemmin? 

Tänään oli myös hartaasti odottamani osteopaatin tapaaminen. Hän arveli, että alaselkävaivani on pahentunut raskauksien ja imetyksien myötä, koska maidonerityksestä huolehtiva prolaktiinihormoni löysyttää niveliä ja sidekudoksia - jotta lantio sitten synnytyksessä joustaisi riittävästi. Eikä kantoliinailukaan tällä notkoselällä mitenkään erityisen hyvä idea ole ollut.

Ja sitten vain hoitopöydälle ja alaselkää käsittelemään. Oikea puoli oli kireä kuin viulunkieli ja nytkähtelin hoitajan käsien alla, kun suojarefleksit yrittivät pitää lihakset kireällä kuten aina ennenkin. Vasen puoli oli hyvä ja pehmoinen. Hoidon aikana selvästi tuntui, että kireys helpotti. Hieronnalta se tuntui, mutta hieroja ei ole koskaan käsitellyt alaselkääni. Sitten kokeiltiin vielä lonkkanivelien liikkuvuutta. Vasen puoli liikkui normaalisti, mutta oikealla SI-nivel oli tiukka eikä päästänyt jalkaa kiertymään. Hiukan se kuulemma aukesi käsittelyllä. Nyt sain kotiin jumppaohjeet, kahta eri liikettä kolmasti viikossa kahdeksan viikon ajan, ja sitten otan yhteyttä ja jutellaan, jos en halua tulla hoitoon.

Ikävämpi juttu oli se, että osteopaatti kielsi kobra-asanan ja muutenkin varoitteli taaksetaivutuksista. Jumpan tehtävänä olisi saada syviä selkälihaksia tukemaan yliliikkuvaa alinta niveltä niin, että notko vähenisi, ja taaksetaivutus taas voimistaa notkoa. Toisella liikkellä pitäisi saada SI-niveleen liikettä.

Aikidossa en huomannut selän olevan mitenkään erilainen kuin ennen. Nyt oikeaa lonkkaa jotenkin kolottaa, tuntuu, että pitäisi istua lonkat suorempina, mutta miten? En saa kuulemma aloittaa jumppaakaan vielä pariin päivään ja kun niin tekisi mieli...

Niin ja kas, joogan kolmekymmentä päivää täyttyivät jo eilen! Onneksi olkoon minulle, tuntuu, että joogasta on tullut ihana aamuvenyttelytapa. Haasteen ansiosta minulla on nyt paljon vaihtelevia liikkeitä, joita voin kokeilla. Jostain syystä olen nyt innostunut trikonasanasta, erityisesti siitä kiertyvästä muodosta. Muutenkin kaikki kiertovenytykset ovat ihania. Ihme homma, johan olen vuosia haaveillut, miten ihana olisi joogata aamuisin - ja mikä sen muka on estänyt? 

Kyllä sitten jäin sitä zumbaa kelailemaan enemmänkin ja torstaina työkaverille jo melkein aloin hehkuttaa, että kohtahan sinne taas pääsee - niin, tosiaan, lähes puoli viikkoa onkin jo takana :) Mutta nyt se on jo huomenna. Ja taas minulla on kokous siinä päällä. Aion jälleen karata etuajassa, tosin paras kai pukea mahdollisimman paljon jumppavaatetta jo alle.

Joogassa olen hieman jumahtanut. Olen kuitenkin joka aamu tehnyt uskollisesti aurinkotervehdyksiä ja aina muutaman muunkin asanan, mutta en ole koko viikkona viitsinyt katsoa joogavideoita. Videon katsominen ja samalla tekeminen on hankalaa, ja en millään jaksa vain katsoa kymmentä minuuttia ja tehdä muistiinpanoja samalla. Nyt tuli kyllä olo, että ensinnäkin tarvitsen lisämateriaalia, ja lisäksi voisi kerrata videoita, joita teen, ennen kuin alan kehittää omia, pieleen meneviä variaatioita.

Eilen sitten ryhdistäydyin ja katselin muutaman videon, ja parista sain lisää sisältöä itselleni. Toinen oli Hips don't lie -teemaan tehty lantiota venyttävä sarja, ja toisessa hyödynnettiin hihnaa selän taivutuksissa, tai siis jalkaa saa hihnan avulla venytettyä. Aika kätevää, juuri tuossa katselin erästä vanhan mainoslaukun olkahihnaa, että josko heittäisin sen vain roskiin, mutta en vielä ehtinyt, ja nythän sille löytyikin käyttöä. Roinanraivaus on hienovaraista puuhaa. En kyllä muista mitään kaivanneeeni, ainoastaan nyt olen hieman harmitellut sitä, että viitisen vuotta sitten myin käyttämättömän kuivurini, se olisi nyt hieno kaikenmaailman raakaleipien ja kakkujen kuivattamisessa. Mutta kun sitä ei viiteen vuoteen ole kaivannut, ja vähäiset leipomukseni olen kuivatellut uunissakin, niin olen kyllä sitä mieltä, että myyminen oli hyvä idea.

Kyllä alkoi se Shakiran Hips don't lie helistää jotain sisäisiä symbaaleita. Näin joskus muinoin, ehkä 2001 tai 2002 Shakiran livekeikan MTV:llä ja rakastuin oitis. Mutta kun hän alkoi tehdä musiikkia englanniksi, tuntui, kuin siitä olisi lähtenyt sydän - musiikki kuulosti paljon kaupallisemmalta ja isoon yleisöön menevämmältä kuin ennen. Ja esimerkiksi viimeksi kuulemani Shewolf ei minusta kuulosta oikein miltään. Kaivoin kuitenkin Donde estan los ladrones -levyn esiin, sitä on mukava kuunnella.

Joogahaastetta on nyt takana yli kaksi viikkoa ja kyllä sen norjistumisen huomaa, vaikka matkaa on edessä ihan rajattomasti. Tämä on mukavan lempeä tapa, ja teen nyt aina aamulla ainakin aurinkotervehdyksen ja sitten muita juttuja sen mukaan, miten aikaa on ja mitä tulee mieleen. Olen piirrellyt vihkoon joogahaastevideoitten liikesarjoja ja sieltä voi sitten kaivella inspiraatiota. Välillä teen vähän lisää liikesarjoja illalla.

Olen taas pohdiskellut selkääni. Alaselän liikkuvuus on tosi pieni. Välillä tulee yön aikana jumeja yläselkään, ei pahoja, mutta ikäviä. Akupunktiohoitaja-jäsenkorjaaja sanoi, että ongelma on SI-nivelessä eli ristiluun ja suoliluun välisessä nivelessä, ja sanoi voivansa sitä käsitellä. Ei luvannut korjata kuitenkaan. Osteopatiaa on suositeltu ja se kuulostaa vähän paremmalta, mutta onko siitäkään mitään apua. Ja sitten on tämä koulukunta, joka keskittyy nimenomaan SI-niveleen. Tietenkään kukaan Tampereella ei myönnä osaavansa asiaa, joten se hieman mutkistaa. Ystävä kertoi, että hänellä SI-nivel laitettiin paikoilleen, mutta siitä ei ollut apua, vaan pakaran venyttelystä. Mikä nyt eteen, ja mikä taakse? Mistä voin tietää, kuka osaa auttaa? Se on ainakin varmaa, että kotona pähkäily ei ole auttanut ketään. Ehkäpä aloitan kyselemällä osteopaatilta, miltä selkä hänestä kuulostaa.

Mitä selkävaivadieettiin tulee, niin en tiedä. Alunpitäenkin olin vähän skeptinen sen suhteen, auttaisiko se, ja kyllähän se oloa paransi, ja selän liikkuvuuttakin. Mutta en usko, että siitä on lopulliseksi ratkaisuksi. Hienoa kuitenkin, miten paljon olo muuten koheni ja painokin lähti laskuun!

Ja ruokavalion korjaus on taas hyödyttänyt! En kyllä enää tiedä, uskallanko luottaa vaakaani. Se vilautteli tuossa viikolla jopa 69 kiloa, ja tänään aamulla 67,6 kiloa siitäkin huolimatta, että sormet tuntuivat nakeilta. Olen syönyt taas luvattomia määriä kuivattuja taateleita. Voi ei enää maistu niin hyvin. Ja nyt on vihdoin aika ottaa raakaruokakirjat käteen ja alkaa lisätä raa'an ruoan osuutta. En kyllä nyt oikeastaan kai olekaan syönyt kuin yleensä yhden lämpimän aterian päivässä. Tein raakaa jugurttia tilamaidosta, vaikka se ei nyt kuitenkaan oikein maistu. Joskus syön lasten kanssa puuroa tai munakasta. Mutta salaatteja pitäisi nyt kyllä syödä enemmän.

Daily Eko kirjoitti luonnonmukaisemmasta liikunnasta, ja muistin heti, että joogakin on listallani "pitäisi perehtyä". Olen kyllä harrastanut hathajoogaa ja nauttinut siitä, ja käynyt astangajoogan alkeiskurssin, tai ehkä alkeis-alkeiskurssin, koska se kesti vain muutaman tunnin. Kävin lueskelemassa Kimberly Snyderin sivuja ja katselin hänen jooganiksejään, ja päätin ottaa muutaman aurinkotervehdyksen ohjelmaan. Youtubesta löytyy ehkä ihan aloittelijalle parempiakin videoita, ja sain muutaman tervehdyksen tehtyäkin. Vähän tietysti masensi se valovuosien ero Kimberlyn notkeuteen, vaikka aurinkotervehdyskin näyttää aika yksinkertaiselta. Mutta maasta se pienikin ponnistaa. Työnantaja tarjoaa keväällä joogakurssin, jos vain löytää opettajan, joten sinne sitten vain.

Heräsin tänäänkin kuuden kieppeillä, ja tein viisi minuuttia tabataa ja venyttelin sitten pakaroita ja takareisiä, jotka eilen havaitsin todella kireiksi. Jatkoin muutamalla kissa-liikkeellä ja aurinkotervehdyksillä. Kyllä se siitä.

Eilen puoliso tarjoili punaviiniä. Otin taas puoli lasia, mutta muutaman siemauksen jälkeen tuli huono olo. Viini nousi päähän tai tanniinit tuntuivat muuten pahoilta, joten jätin juomisen sikseen. Puoliso itse sanoi alkoholin helpottavan ruoansulatuskanavan kipuja paremmin kuin Litalgin. Minä boostasin iltaa suklaapirtelöllä. Vaikka olin aika väsynyt, se piristi sen verran, että jaksoin tehdä raakasuklaata joulun herkkukoreihin. Jos nyt raaskin antaa pois :) Onneksi sain maistella suklaamassaa.

Tänään ja huomenna olisi tavoitteena hankkia loput joululahjat ja kuurata koti joulukuntoon. Joululahjat ovat aika minimissä, pääasiassa olen laittanut hemmottelulahjakortteja ja herkkukoreja, mutta muutama tarve-esinekin pitää hankkia. Ja ehkä jotain mukavaa lapsille. Jos on joku ekologinen vinkki lapsille niin tänne vain, haluaisin jotain, josta he ilahtuisivat, mutta joka olisi kuitenkin kestävää. Ehkä Zoobeja...innostuisivatkohan he niistä?

Mutta nyt varmaan tuumasta toimeen.