aamupala: maitokahvia, kolme ruispalaa juustolla ja vihanneksilla (ja rasvalla)
lounas: kukkakaaligratiinia, kaksi Korpelan naudanlihapihviä
välipala(t): porkkana, omena, maapähkinää, rusinaa
päivällinen: kaalipata (kaali, sipuli, valkosipuli, porkkana, ohra, jauheliha), puolukkasurvos
iltapala: liian monta ruisleipäviipaletta (örb) juustolla

Mietiskelin tässä, mahtaisiko hyödyttää alkaa kategorioida huonoa ruokaa. Luoda mielikuvia siitä, miten pahasta on keksipaketti (kokonaan), suklaalevy, tärkkelyseinekset, valkoinen leipä ja niin edelleen. Itse asiassa olen jo tehnyt sitä. Työpaikallani on hyvin tavallista syödä omia eväitä, ja katselen  mitä muut syövät. Olisi helppoa yhdistää lautanen ja syöjä...Ainoa, mikä tässä mietityttää on peruna, tuo kunnollinen kotimainen peruspotaatti. Itse asiassa ensimmäisenä opiskeluvuonna söin tuskin lainkaan perunaa. Riisiä ja pastaa tuli kyllä korvista. Mummi huomautti että perunasta saa c-vitamiinia, muista ei...jonka jälkeen aloin taas suosia perunaa.

Noh joo, muistan kyllä elävästi ne syyllisyydentunteet, joita sain luettuani Syömällä elämäsi kuntoon tjsp. enkä kyennyt noudattamaan sen mielivaltaisia ohjeita (hedelmiä vain tyhjään mahaan eikä muuta sinne häiritsemään, ihmeellisiä ruoka-aineyhdistelmiä, joita sai käyttää). Kesti pitkään!

Toinen seikka on, että tekee pahaa antaa lapsille perunaa, riisiä, makaronia ja vehnäleipää. Kun ne on niin huonoja ravintoarvoltaan.