Tiistaina suoritin sitten aamu-uinnin, jonka totesin sopimattomaksi. Aamuinen uimahalli on kyllä ihanan rauhallinen, mutta yhdistettynä seuraaviin seikkoihin:

• jos en ala aamusta hommiin, mistään ei tu mitään
• uiminen rentouttaa
• uiminen väsyttää fyysisesti (ainakin enemmän kuin juoksu)
• sauna uinnin päälle rentouttaa
• uinnin jälkeen on niin kamala nälkä että sen aterian päälle voisi nukkua vaikka kevääseen saakka

- mitä sitä siis voi tehdä muuta kuin syödä lounaaksi suklaalevyn ja juoda litran laardia päälle? No, voi vaikka mennä vastaavaan aikaan aamulla töihin ja uimahalliin sitten töitten jälkeen. Näin siis ensi viikolla.

Viikon saavutukset: juon ainakin kaksi litraa vettä päivässä ja ostin työhuoneen komeroon säkin porkkanoita ja laatikon päärynöitä - ja kuorimaveitsen. Pienikin kasvismäärän lisääminen tuntuu heti, millähän tämän tiedon saisi menemään selkärankaan saakka? Kun vuosi lähenee loppuaan, jopa pienen kurkkusiivun saattaminen leivän päälle on ylettömän vaikeaa, ja ruokavalio koostuu sitten leivästä, rasvasta ja eläinproteiinista. Kumma kyllä suklaan perässä kiipeily yläkaapeille ei tuota mitään ongelmia.

Joku taika tähän vuodenvaihteeseen selvästikin liittyy. Ei pelkästään lööpit ja kinkunsulatus tuutista kuin tuutista. Syksyn ruokalistatkin tuntuvat tympeiltä, ja mieli tekisi jotain ihan muuta. Ikävä kyllä muulle perheelle riittäisi ilmeisesti makaronilaatikko ympäri vuoden.

Viikonloppuna sitten juoksemaan.

Hetkinen, tänäänhän on vasta torstai. Jotain pitää tehdä joko tänään tai huomenna. Ehkä huomenna, aviopuolisolla on tänään raskas päivä, joten en henno sälyttää lapsia hälle.