Toivoisin, että näin olisi, koska en taaskaan oikein ehdi. Treenikaveri on hiihtolomalla, joten teen pienen treenin illalla kotona, toivon niin. Sunnuntain treeni kyllä toteutui, joten kyllä tänäänkin. On ihan karsea olo koska olen yrittänyt haalia kasaan asua ensi viikonlopun häihin eikä oikeaa vastausta asustuksen juhlavuustasosta ole. Mies taitaa toivoa juhlavampaa kuin minä. On se niin väärin että tumma puku käy miehillä tilanteeseen kuin tilanteeseen. Olenkohan keskimääräistä epävarmempi, mutta liian arkiseen tai juhlavaan pukeutuminen tekee oloni erityisen epämukavaksi.

Mutta onneksi oma olemus tuntuu ihan mukavalta ja siitä ei niinkään tarvitse stressata. Tehtävää tietenkin on, mutta paljon on jo tapahtunutkin. Minä mahdun vihkipäivän mekkooni, miehellä tekee tiukkaa soluttautua omaan pukuunsa. Saliharjoittelu sen tekee, esim. aerobicissa ravaaminen ei ole niinkään muuttanut suhtautumistani omaan kehoon. Siksi en ole aikaani jumppiin juuri enää haaskannutkaan, koska kaikkeen ei vain ole aikaa, muuten kyllä tykkään liikkua musiikin tahtiin, enkä tarkoita tällä raudan vääntöä AC/DC:n tahdissa (vaikka onhan siinäkin oma juttunsa).

Jo neljä kaurapuuroaamua takana. Ei pysy nälkä yhtä pitkään poissa kuin voikkareilla, mutta harjoitellaan.
Tosin kaurapuuroaamujen tehoa himmentää viikonlopun herkkumässäys, mutta huomenna nähdään mitä sanoo vaaka.