Viikonlopun hiljaisuudesta voi aina päätellä, että ihan putkeen ei ole mennyt. No, menihän syöminen kohtuullisesti, mutta tavoitteessa 1700 kaloria päivässä en kyllä pystynyt. Nyt sen tietää jo vaakakin. Onneksi punnitus on kuitenkin vasta ylihuomenna. En uskonut, että rupeaisin näin vaa'an orjaksi. Loppuviikosta voisi ehkä ottaa rasvaprosenttivaa'alla lukemat, ja ensi viikolla nipistimellä, kun kaikki nipisteltävät ovat taas töissä.

Jonkinnäköistä lohtusyömistä on ollut ilmassa. Töitten jälkeen väsyttää, ja haluan palkita itseni voikkareilla kun olen jaksanut raahata itseni ja kaksi lasta kotiin. EI NÄIN! Olen ansainnut rasvattomat reidet, en voileipiä! Aion nyt toistella tätä mantraa kotimatkat ja ajatella höyryävää kupillista kuumaa kaakaota, ilman sokeria. Sen juon kun tulen kotiin ja käyn sitten ruoanlaittohommiin. Mutta siitä leivästä kieltäytyminen ei kokonaankaan tule onnistumaan, joten täytyy sijoittaa harkittu leipävälipala johonkin sopivaan väliin.