Jamimamiin paluu ei sitten millään alkanut napata, joten päätin palata Turbulence Trainingiin. Tänään oli se suuri päivä kun raahasin ahterini salille. Kotonahan ei enää olekaan kuin käsipainoja, ja tanko on kyllä se, joka motivoi. Eipä siihen montaa kiloa hennonut vielä laittaa, mutta kaipa ne voimat taas joskus palaavat.

Puuron syöntikin on jäänyt, kun en ole muistanut ostella raejuustoa. Minuuttisämpylä on kai sitten se vaihtoehtoinen aamupala, ja hätätilanteessa voileipä. Leivän mässytys on mystisesti vähentynyt, mutta toisaalta karkkia ja kakkua on kulunut, kun merkkipäiviä on vietetty oikein olan takaa. No, kohtahan se on joulu, jolloin saa syödä, ja sitten joulun jälkeen paluu arkeen konkretisoituu.

Aikidossa olen sentään käynyt, ja ensi viikolla sitten vyökokeeseen. Tähtäimenä seuraava vyökoe sitten keväällä, ja vuoden päästä jos saisi sen mustan hakaman...