Onneksi ehdin käydän eilen aamulla salilla, koska sen jälkeen olo alkoi nopeasti heikentyä. Lähdin hieman kuumeisena töistä kesken päivän, mutta keitin ihanat luomucappucinot ja menin omalle pihalle aurinkoon tankkamaan d-vitamiinia. Ja kahvin kaverina itse tekemääni hapatettua spelttileipää, luomujauhoista. Luomusta skeptinen puoliso ei ole vielä sanonut poikkipuolista sanaa. Huomautin, että onhan se kalliimpaa, mutta en usko että torjunta-aineet ja muut lisäkemikaalit tekevät meille erityisen hyvää. Nythän julkaistiin uusi kattava tutkimuskatsaus, jossa oli tarkasteltu 50 vuoden ajalta vertailututkimuksen luonnonmukaisesti tuotetun ja tavallisen välillä, ja todettu, että ei merkittävää eroa. Onneksi ei tarvitse itse lukea ihan kaikkea, vaan tähänkin tuli mainio vastine Precision Nutritionin sivuilta. Sen voi lukea tämän artikkelin kaverina, ja huomata, että a) tuo kattava kartoitus ei määrittele, mikä itse asiassa on heidän tarkoittamansa "parempi", ja että ei ehkä ole järkevää verrata vuosikymmenten takaisia tuloksia nykyisiin.

D-vitamiinitankkaus ei auttanut ja iltaa kohti olo äityi aika kurjaksi. Onneksi tänään olin riittävän tolpillani viemään tyttären ensimmäiselle balettitunnilleen. Saapa nähdä, kuinka pitkään kolmivuotiaan innostus kantaa. Eskarillekin ollaan suositeltu jotain liikuntaharrastusta, ja hän haluaa kokeilla yleisurheilua. Toivotaan, että sekin ottaa tuulta alleen. Hän on tullut minuun, ja on hieman kömpelö ja "sokea", mitä pelisilmään tulee. Täydellisyyden tavoittelu ja nopea ärtymiskynnys eivät mitenkään helpota asiaa. Mutta toivotaan, että hänellekin joku mieleinen tapa liikkua löytyy, ettei tarvitse sitten koulussa turhautua. Sanon tässäkin, miten harmistunut olen siitä, että koulun liikuntakasvatus on täysin epäonnistunut. Minusta sen tavoitteen tulisi olla saada kaikki nauttimaan liikunnasta ja ottamaan sen jokapäiväiseksi tai muuten säännölliseksi tavaksi. Itse sain ensimmäiseksi liikuntanumeroksi 7, ja kahden muun seiskan jälkeen totesin papalleni: "minä en sitten vaan ole liikuntaihmisiä". Kymmenvuotiaana. Kahdessa vuodessa koululiikunta oli kertonut minulle, että tämä ei ole minun juttuni. Ja voin kertoa, ettei se seiska kasia paremmaksi noussut koskaan, kahdeksikot sain siitä hyvästä, että keskimääräistä pitempänä hyppäsin myös korkeutta enemmän kuin keskimääräiset ikätoverit.

Ensi viikko on viimeinen tätä nykyistä treeniohjelmaa, ja sitten siirryn isompiin painoihin ja hitaampaan treeniin. Intervallit voisin kyllä pitää ohjelmassa. Jos ensi viikolla en ole treenikunnossa, siirryn siltikin perinteisempään treeniin.

Katselin vuoden 2008 touko-kesäkuuta, jossa paino oikeasti putosi ja rasva väheni, kiitos Turbulence Trainingin ja vähemmän syömisen. Alkoholinkin jätin vähemmälle. No, siinähän onkin järkyttävät määrät kaloreita. Mutta nyt herää kysymys: 2008 elokuussa aloitin Fit Yummy Mummyn, ja siinä suositeltiin palautusjuomaa. Aluksi ostin ihan kaupallisen suklaanmakuisen juoman (makeutuksena hedelmäsokeria (!) ja aspartaamia), sitten lantrasin sitä puolet-puolet puhtaaseen heraproteiini-maltodekstriiniseokseen, ja nykyään juon pelkää malto-proteiinia. Mutta sen jälkeen on paino vain hiipinyt. Taitaa olla aika jättää palkkarit hyllylle ja katsoa, onko vaikutusta. Vähän itkettää, ehkä lihakseni surkastuvat nyt ihan kokonaan :)