Kaksi harjoitusviikkoa on takana, ja se on ihan okei. Toiset kaksi tätä ohjelmaa ja saan valita jotakin muuta. Ehkä voimallisempaa harjoittelua. Aikidoakin on puolitoista harjoitusviikkoa takana, ja siellä on kesätauon jälkeen ihanaa. On kiva nähdä vanhat treenikaverit ja kiva päästä hikoilemaan. Harjoituksissa ei koskaan oikein tiedä mitä saa - tuleeko hikitreenit, mutkikkaita tekniikoita vai filosofiaa. Harmi. Voisin joskus mennä treeneihin fillarilla, mutta on treenejä, joitten jälkeen kymmenen kilometriä - joista jälkimmäinen puolikas ylämäkeä -  ei vain mene. Muuten tykkään kyllä yllätyksellisyydestä.

Niin paljon liikuntalajeja, niin vähän aikaa. Olen luvannut itselleni keskittyä aikidoon, kunnes saan seuraavan vyöarvon suoritettua, luvan käyttää hakamaa ja pääsen "korkeampien vöitten" joukkoon. Haluaisin kokeilla kahvakuulia, salsaa, tankotanssia (puoliso on kyllä sitä mieltä, että se ei ole "kunniallisten naisten" harrastus, en käsitä), jalkapalloa, joogaa - näin aluksi. Taijitäkin haluaisin jatkaa. Ja uinnistakin tykkään, mutta voihan sitä aina silloin tällöin käydä uimassa, kun on aikaa.

Pidän kyllä itseäni aika laiskana ja välillä on tosi vaikea saada itseään liikkeelle. Kun on lapsia, liikunta on kyllä ihan hyvä tapa saada pieni hengähdyshetki. Kunhan tuo kuopus ei järjestäisi hirveää showta jo pelkästään roskien viemisestä (äiti ei saa lähteä minnekään), niin olisi vielä helpompaa. Mutta ehkä tuo pieni liikuntakärpänen pitää minut sitten normaalipainoisten kirjoissa.

Ihannepainosta poissa minut pitää herkkusuisuus ja kyltymättömyys. Nythän on muodikasta olla syömishäiriöinen, on minullakin sellainen. Välillä jää ahmimisvaihde päälle ja sitä EI SAA POIKKI. Tai niin uskon. Ei se totta voi olla. Ahmiminen yllättää yleensä kun a) en ole syönyt tarpeeksi b) olen napostellut pitkin päivää c) ei ole muuta tekemistä tai on tekemistä jota en halua tehdä. Ehkä harvemmin ahmiminen on tunnesyömistä, paitsi edelleen, jos on tehtävänä jotain epämieluisaa, erityisesti ajattelutyötä. Taidan olla väärässä ammatissa, koska täällä noita epämieluisia aivotöitä puskee vastaan ihan liian usein.

Puoliso sai kohonneen painonsa kuriin jättämällä voin leivän päältä ja jälkiruoat ja ruokajuomat työpaikkaruokailussa. Täytyisi varmaan keksiä jotain vastaavaa, mutta minähän syön niin terveellisesti! Luulen, että ruokapäiväkirja olisi paikallaan. Viikonloppuna ollaan taas veneellä, joten voi olla, että ruokamäärät unohtuvat.

to 13.8.

aamupala: kaurapuuro 1,5 dl, vehnänlese 0,5 dl, mustaherukka 1,5 dl, raejuusto 1 dl, pellavansiemenöljy 1 tl, kahvi

lounas: kaksi vehnätortillaa, 100g katkarapuja, puolikas avokado, pätkä kurkkua, pinaattia, jugurtti-sambal oelek -kastike, nektariini.

välipala: omena, mango (vajaa, se oli paha) ja 0,5 dl maapähkinää

lipsahdus: 60g tummaa luomusuklaata (87% suklaata)

päivällinen: kinkkutortellini, kanttarellipasta (sieniä, tomaattia, sipulia, tilkka valkoviiniä ja liraus ruokakermaa)

lipsahdus 2: 1,5 lasia valkoviiniä ja siideri

pe 14.8.

aamupala: kaurapuuro 1,5 dl, vehnänlese 0,5 dl, mustaherukka 1,5 dl, raejuusto 1 dl, pellavansiemenöljy 1 tl, kahvi

välipala: palautusjuoma (0,5 dl herajauhetta, 0,5 dl maltodekstriiniä)

lounas: linssikeitto (linssejä, porkkanaa, tomaattia, sipulia ja oliiviöljyä), spelttileipää ja pestoa

välipala: mango

päivällinen: huoltiksen salaattibaari, ruisleipä, broilericaesarsalaatti

iltapala: vaaleaa leipää, juustoa, kurkkua, tomaattia, kolme palaa 87%-suklaata

tissuttelut: 3 lasillista valkoviiniä, yksi olut

Arkitissuttelu loppuu kyllä tähän, ja viikonloppujakin pitää rajoittaa. Ehkä se auttaa jo osaltaan. Sokeri ja vehnä minimiin ja parempia vaihtoehtoja aterioille: perunan tilalle kasviksia, pastan sijasta kesäkurpitsatagliatellea ja riisin sijasta ohraa. Palkokasveja. Ei nenään :)