Piti jo eilen kokeilla jotain mitä en ole ennen syönyt, enkä tiedä ehdinkö tänäänkään. Ajatuksena on kokeilla thaimaalaista som tam -salaattia. Mutta nyt on kuitenkin niin, että yritän suostutella jälkikasvuni kokeilemaan jalkapalloa, ja pääsemme kotiin vasta kuudelta, jolloin sitten pitäisi syödä eilen valmistettu kaalipata, enkä taida ehtiä väsäillä salaattia. No, ehkä jälkiruoaksi.

Sitä vastoin kokeilin eilen olla syömättä kuuden jälkeen, ja aion jatkaa sitä tänäänkin, siksi en tiedä, ehdinkö sitä salaattia laatia tänäänkään. Ei kuuden jälkeen syömisessä mitään pahaa sinänsä ole minun tietojeni mukaan. Minä vain ehdin syödä päivän kalorini hyvin sitä ennenkin, sen jälkeen jää napsiminen tavaksi. Eli kunhan vain päätän etten syö, niin en syö ja keskityn muihin asioihin. Eilisessä auttoi kyllä illan aikidosessiokin, sen päälle harvemmin tulee ajateltua syömistä, ellei sitten ole jo valmiiksi ollut nälkä.

Syömisen suhteen ajatukset ovat taas luomummassa ja raa'emmassa, mutta ruumis ei ole ihan seurannut perässä. Tällä hetkellä tuntuu niin hörhöltä, että pelkään että perhekin hylkää, jos sille tielle lähden. Mutta entä jos se on oikea valinta?