Suhteeni ruokaan on muuttunut viimeisen puolen vuoden aikana. Pidin itseäni melko laatutietoisena jo tähänkin saakka, mutta nyt luomu on vallannut alaa, ja sokeri ja vehnä ruokaohjeissa saavat minut irvistelemään. Melko huoletta kyllä niitä syön muuten, mutta omissa resepteissä yritän välttää, korvata ja vähentää niitä. Koskahan alan irvistellä maitotuotteillekin?

Lehtien ruokaohjeita olen keräillyt pahaisesta teinistä saakka (ja heitellyt niitä kyllä roskiinkin). Hesarin Ruokatorstai oli pitkään inspiraationlähde, samoin Kuukausiliitteen ruokakolumnistit, ainakin Mysi Lahtinen ja Vivi-Ann Sjögren. Myöhemmin fiilistelin Kokkisotaa katsellessa. Jamie Oliverista en niin syttynyt, nyt myöhemmin mietin, olisiko siinä jotakin minulle.

Jossain vaiheessa jätin lihan ruokavaliosta. Kalan jätin mukavuussyistä: kalaruokia useimmat ihmiset osaavat laittaa, kasvisruoka tuntuu tökkäävän. Siis kyläillessä. Itse kokkailin kasviksia tyytyväisenä. Näihin aikoihin tapasin puolisoni, jolla oli täsmälleen sama ruokavalio ja täsmälleen samoilla perusteluillakin. Vuoden verran kokkailimme proteiinipitoisia kasvisruokia, sitten aloimme kaivata vaihtelua. Ensin poroa, lammasta ja eipä kestänyt kauaa ennen kuin taas kaivelimme jauhelihapaketteja kylmäaltaasta. Aika gourmeeksikin meni ruokahifistelymme jossain vaiheessa - sitten tulin raskaaksi ja alkoi kotiruokavaihe. Ainoa, mikä alkuraskaudessa maistui oli lihamakaronilaatikko. Raskausaikana jouduin välttelemään tuorejuustoja, kylmiä kaloja, maksaa ja ties mitä. Imetysaikana jouduin välttelemään munaa, maitoa, sitruksia ja ties mitä lapsen allergioiden vuoksi. Sitten tulin uudelleen raskaaksi ja samat rajoitukset taas kerran. Tällä kertaa vauva ei ollut allerginen, mutta isomman lapsen allergia rajoitti jonkun verran ruoanvalmistustamme. Nykyisin syömme jo melko normaalisti, ainoastaan muna, pähkinät ja siemenet ovat poissa yhteisaterioistamme. Mitä nyt lasten nirsoilu hieman verottaa :) Mutta en ilmeisesti kuitenkaan osaa vieläkään rentoutua, vaan haalin uusia ruokarajoitteita: vehnä, sokeri, ei-luomu, lisäaineet...

Kävin juuri reseptikansiotani läpi ja heittelin kasan vanhoja ohjeita roskiin. Alkoi ihan naurattaa, kun en millään muista, koska viimeksi olen toteuttanut leivontaohjeen alusta loppuun ohjeen mukaan. Munat korvaan vedellä tai peruna-, omena- tai banaanisoseella, maidon sijasta olen käyttänyt ties mitä, jauhoinakin ihan mitä sattuu ja väliin taikinoihin eksyy ties mitä juuresraasteita.

Päivän sovellettu ateria oli kasvissosekeitto ja feta-pinaattipiirakka jääkaapin antimista: keittoon tuli porkkanaa, sipulia, kukkakaalia ja perunaa, punaisia linssejä ja quinoaa, fetapinaattipiirakan tein spelttijauhoista rahkavoitaikinaan ja täytteeseen ujutin lisäksi lehtikaalia. Kun loppu kerma meni piirakkaan, piti keittoa höystää kookosmaidolla. Esikoinen kehui ensi maistamalta molemmat mutta tuli toisiin aatoksiin. Kuopus lupasi syödä vain piirakkaa (jota pyysi toisenkin palan) mutta tyhjesi myös keittolautasensa. Näin sitä pitää! Inspiraationa oli jääkaappiin vanhentumaan jäävät pinaatti, lehtikaali, feta, kukkakaali ja kerma.