Mikähän siinä on, että syksy vie tarmon? Vai onko se sittenkään syksy? Olen hakannut esikoisen löytämää flash-peliä pakonomaisesti, ja niin, se tietysti syö virtaa. Pitäisi varmaan lopettaa se. D-vitamiinikin loppui viikonvaihteessa ja vasta eilen sain ostettua lisää. Suklaa on tullut kuvioihin, ja vaikka vaaka näyttää vielä turvallisia lukemia, reisien ihoa kiristää siihen sävyyn, että jotain sinne varastoituu. Mutta suklaa...

Tekisi mieli leipoa lapsille luomuleipää, kun se on kaupassa niin kallista. Ainoa mutta siinä on se, että itseleivottua leipää syövät kaikki niin valtavia määriä. Erityisesti minä. Lapset nyt saavat syödä niin paljon kuin lystäävät, ainakin vielä. Ihmeen hoikkina pysyvätkin, vaikka syövät ties mitä kuraa päiväkodissa, ja melkein joka aamu kaksi aamupalaa: yhden kotona ja toisen päiväkodissa.