Eilinen meni jotenkin todella jouhevasti ja mukavasti, oikein pitää onnitella itseään. Tämäkin ilta on ollut oikein mukava perheen kanssa, mutta töissä tökkii. Ensi viikolla alkaa opetus niin tulee vähän ryhtiä elämään, ehkäpä se siitä. Kuumettakin vielä on, joten liikuntaa ei oikein uskalla harrastaa, mutta ulkona on ihanan raikas ilma, sinne on pakko päästä!

Syöminenkin riistäytyi hieman lapasesta ja herkullista kauraleipää upposi enemmän kuin mikään laki salli. Onneksi leipää voi myös jättää syömättä. Ärsyttää, juuri kun pääsin onnittelemasta itseäni siitä, että olen selvästi syönyt vähemmän. Epäilevä katseeni kääntyy kepeään aamiaiseeni, nautin viherpirtelön selleristä, omenasta ja salaatista sekä kaurapuuron jämiä ehkä puoli annosta. Viherpirtelö on hyvää, mutta ei sovi minun aamuuni, tarvitsen jotain tukevampaa. Ehkä se saisi paikan välipalana? 

Liikuntaa en siis nyt uskalla harrastaa, pelkään, etten ehtinyt edellisestäkään nuhasta toipua kunnolla. Puran energiaa siivoukseen, mikä lie kuuhulluuskohtaus. Koti kiiltää, vetelin portaikon seinätkin mikrokuitumopilla (niissä oli pölyä!). Toivottavasti enempää pölyisiä seiniä ei löydy. Seuraavaksi katse kohoaa kattoon, joka myös kuulemma olisi terveellistä joskus pyyhkiä. Meidän tyypillinen elementtikatto kyllä repii kaiken, millä sitä yrittää koskaan koskettaa, joten uskoakseni se saa jäädä odottelemaan maailmanloppua.