Onneksi en vielä luovuttanut sen Skinny Bitchin kanssa. Jatkolukeminen valottaa hieman lihan- ja maidontuotannon käytäntöjä, eikä se ole mitenkään erityisen herkullista luettavaa. Aina voi toki uskotella itselleen, että noin on vain jenkkilässä ja kyllä meillä on toisin, mutta sama ruokapyramidi on käytössä täälläkin. Jenkeissä viranomaiset tukevat voimakkaasti ruoantuotantoa ja suojelevat tuottajia menetyksiltä, ja esimerkiksi hullun lehmän tautia ei juurikaan testata, ja vaikka positiivisia tuloksia tulikin, nekin saatettiin pimittää. Naudoille on syötetty teurasjätteitä, ja vaikka se kiellettiin, jatkettiin veren juottamista vasikoille. Kunnioitettavan ympäristöystävällistä jätehuoltoa, mutta ei erityisen eettistä ruoantuottoa. Veganismi alkaa tuntua yllättävän houkuttelevalta (etenkin kun sain idean syöttää perheelle papuja ja linssejä erilaisten pyöryköiden muodossa).

Sekin masentaa, että jenkeissä lainsäädäntö lukemisen perusteella mahdollistaa kaikenlaisia erikoisia käytäntöjä luomuruoan tuotannossa, esimerkiksi ei-luomun ruoan syöttämisen tuotantoeläimille.

Edelleen hieman ihmetyttää kirjan tekijöiden lobbaus teollisesti tuotettua keinoruokaa vastaan, samalla kun he kannustavat käyttämään erilaisia omituisia kasvipohjaisia, teollisesti tuotettuja lihan- ja maidonkorvikkeita.

Raakaruoka olisi suhteellisen turvallista, etenkin itse kerättynä. Kaikilla meillähän toki on siihen rajattomat mahdollisuudet, aikaa ja luonnonvaroja on pilvin pimein ympäri vuoden (not). Puhumattakaan halusta natustaa nokkosta ja vuohenputkea. Mutta sellainen ajatus heräsi, että raakaruoan sulatus ei vaadi yhtä paljon energiaa elimistöltä kuin tämän muun sapuskan, eli pienemmätkin määrät riittävät, myös siksi, että ravinteita ei tuhoudu kypsennyksessä, ja saattavat olla helpommin imeytyvässä muodossa. Tosin tähän mennessähän ongelma onkin pikemminkin ollut se, että ruoan tankkaamista on pitänyt rajoittaa...