...ruokavaliomuutoksen jälkeen: tavasin iltapäivälehden lööppiä tänään pitkään yrittäen ymmärtää, mitä kaikkea salaattiin nyt laitetaan. Kyseessä oli kuitenkin suuri haloo (taas vaihteeksi) joistain asioista, jotka SALATTIIN meiltä liittyen sikainfluenssaan.

Täytyy varmaan laitella kaloreita Kiloklubiin tai jonnekin. Tavallaan tuntuu nälkäiseltä, mutta tavallaan hyvältä, ettei koko ajan ole ihan maha piukeana. En ole luultavasti ihan hirveästi vähemmän syönyt, mutta kyllähän se tuntuu, että en syö leipää. Aamupalana on ollut viherpirtelö ja olen päättänyt syödä enemmän sitten kun tulee nälkä. Pari tuntia heräämisestä iskee ihan hirveä heikotus sen viherpirtelön päälle. Kokeilen nyt kuitenkin, miten tähän tottuu ja jatkuuko tämä. Ayurvedisen tulkinnan mukaan minun kehotyyppini ei välttämättä edes tarvitse aamupalaa, mutta kyllä olen tähän saakka ollut sitä mieltä, että aamupalan minun kehoni nimenomaan tarvitsee, ja melko tukevankin. Nämä viherpirtelöt tulivat kuvaan nyt vain siksi, että ensinnäkin aamu on hyvä hetki juoda niitä, kun olen kotona ja blenderi myös, ja lähinnä aamukiireen vuoksi se on jäänyt ainoaksi aamupalaksi.

Luulin, että olin jo päässyt töistä palatessa iskevään leivänhimoon, kun olin jo pari päivää pärjännyt hienosti. Niin olin, koska en tullut töistä kotiin vaan menin aikidoon ja hierojalle. Kun tulin kotiin, tuttu tunne iski, mutta kas ihmettä, en vain heittäytynyt syömään.

Viherpirtelöitten lisäksi olen nyt ponnistellut syödäkseni enemmän kasviksia ja enemmän tuoretta. Kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä olen taas popsinut ihan surutta. Mutta ihme on tapahtunut: tein eilen raakasuklaata, ja sitä jäi puolet täksikin päiväksi. Mikä lie mielenhäiriö.