Kevät ei ole minulle mitenkään helppo vuodenaika. Jotenkin silloin aina alkaa tietyllä tapaa masentaa. Lisääntynyt valo tuo esiin pölyt ja nuhjut ja kaiken sen lian, mitä talven aikana on lumikerroksiin varastoitunut.

Ruokavalioonkin on varastoitunut kaikenlaista kuonaa, ja nyt se kuona varastoituu minuun, joka luulen edelleen syöväni hyvin. Nyt keväällä olisi hyvä aika kokeilla paastoa ja suolahuuhtelua. Alan nyt miettiä, koska olisi hyvä aika aloittaa. Ehkä suolahuuhtelun voisi tehdä jo lauantaina.

Teinkin eilen vähän listaa asioista, joihin haluan muutosta. Kynnet ovat taas säälittävässä kunnossa, olen jyrsinyt niitä aivan neuroottisena. Käsivoide tekee usein ihmeitä kynsienpureskelullekin, joten saapa nähdä. Lisäksi haluan hoitaa lantionpohjalihaksia, meditoida ja aloittaa Turbulence Trainingin. Kun ne on nyt kirjattu ylös, odotellaan sitten vain, koska niille löytyy paikka päiväjärjestyksestä, ja siitä sitten vain.

Kevät tosiaan etenee. Tomaatinsiemenet ovat itäneet, samoin persilja. Timjamia vielä odottelen. Ehkä katselen, löytyisikö muitakin kivoja siemeniä, vaikka rucolaa. Aloin jo miettiä, pitäisikö laittaa minikasvihuone tomaatteja varten. Ja voisiko niitä omia kasvihuonetomaatteja kasvattaa talvellakin? 

Nyt odottelen, koska ne lumet tulevat katolta alas. Voisin lapioida pihalta enemmänkin lunta, mutta nyt sitä pitää jemmata, koska se tukee hernepuun suojaksi kokoamiani tukipuita. Tosin, jos puu kärsisi, voisi tilalle istuttaa vaikka kirsikkapuun...Miksiköhän en alunperin laittanut sellaista, kysyn vaan.