Yritin aamulla tehdä suolahuuhtelun. Kun minulla on kerran nenähuuhtelukannu niin päätin hyödyntää sen ominaisuuksia. Kannun mukana tuli mittalusikka, ja mittasin kolme kannullista vettä, ja siitä tuli yksi litra. Sitten mittasin vielä, paljonko suolamitallisista suolaa tuli. Tuli hiukan vajaa ruokalusikka, mutta päättelin, että tämä on varmasti oikea annostus kun on tarkka lusikkakin valmistettu. Suolaliuoksen juominen ei ollut paha nakki ja kävinkin vessassa heti kun olin juonut kaiken. Mutta mitään muuta ei sitten tapahtunutkaan. Paitsi että sormeni ovat nyt nakkeina. Ja toisin kuin muissa blogeissa ehkä ajatellaan, kyse ei ollut minusta siitä, että kehoni tahtoi sitä suolaa, vaan siitä, että suolaliuos oli väärän vahvuista. Huomenna uusi yritys, mutta tällä kertaa laitan koko ruokalusikallisen sitä suolaa.

Mutta tulipa sitten huuhdeltua nenä, kun kannu kerran tuli kaivettua esiin, eli ei tässä mitään. Kunhan tuo turvotus vain lähtisi liikkeelle :)

Pääsin tänään buddhalaiselle luennolle. Oli vähän tekeminen istua matolla kolme tuntia, mutta kyllä siitä selvittiin. Aiheena oli välitys eli se, miten buddhalaista opetusta on välitetty opettajalta oppilaalle 2500 vuotta. Aihe polveili ja muutama hyvä juttu tuli esiin, mutta nyt ehtivät hautautua mieleen niin, etteivät löydy. Mutta tärkeintä on, että ei harjoittamisen tehtävä ole tuottaa hyviä buddhalaisia vaan hyviä ihmisiä. Meditaation tarkoitus ei ole meditoiminen, vaan mielen rauhoittaminen niin, että tuon rauhallisuuden voisi tuoda arkeenkin. Että voisi nähdä, kuinka asiat ovat, mitä buddhalaisuus tarkoittaa. Ehkä tällä pääseekin taas eteenpäin.