Eilen oli jokavuotinen työpaikan kevätretki, ja repäisin fillaroimalla paikalle reilun parinkymmenen kilometrin päähän. Ylämäet olivat raskaampia kuin koskaan ennen. Vanhuus ei tule yksin, pitää varmaan hoitaa kuntoa vielä lisää. Heitin talviturkinkin reissussa. Makkaraa söin sekä patonkia, mutta oluet ja siiderit jätin muille. Päätin maaliskuussa, että en oikeastaan pidä siitä tunteesta, kun alkoholi nousee päähän, ja tuo tunne tulee hyvin nopeasti, jos alkoholia ei juuri käytä. Sen jälkeen olen juonut kolmeen otteeseen kuohuviiniä vajaan lasillisen ja siideriä puoli lasia (oikeaa ranskalaista siideriä, ei mitään kotimaisen panimoteollisuuden tuotetta). Ikävä vain, että pidän viineistä. Ympäristön kannalta on helpompaa kieltäytyä kokonaan, koska jos vähänkään juo, niin heti ollaan tarjoilemassa lisää ja moneen otteeseen.

Kotimatkalla löysin vihdoin pakurikäävän. Leikkasin käävästä kourallisen taskuun ja siellä se nyt kuivahtaa kotona valmistamista odotellessa. Ihmeen hankala oli löytää pakuriteeohjeita. Käsittääkseni on kaksi vaihtoehtoa: joko kääpää (nyrkinkokoista mönttiä) keitetään pari tuntia, keitinliemi siivilöidään (tee) ja kääpä säästetään uusintakäyttöä varten. Vaihtoehtoisesti kääpä kuivataan ja murskataan jauheeksi, josta voi sitten tehdä liottamalla teetä. Kääpä joka on aika muruina, kuivuu nyt kotona ja illalla ehkä kokeilen, mitä siitä saa aikaan.

Tunnen edelleen olevani ihan hukassa kaiken informaation keskellä mitä joka suunnasta tuuppaa. Yritän karsia infoähkyä ja tavata enemmän ihmisiä. Ensi viikolla Quinoaa! -Heidi tekee Tampereen Ruohonjuuressa mini-ayurvedisiä tulkintoja, taidan suunnata sinne, jos saisin hieman intoa Heidiltä :) Kirjastosta haen tänään Läsnäolon voiman, ja jospa näistä urkenisi. Tosin ensin pitää lukea loppuun Omnivore's dilemma, jonka viimeisessä osassa Pollan testaa metsästys-keräily-itsekasvatus -kulttuuria.

Ihanaa viikonloppua!