Kotona on taas vinot kirjapinot odottamassa lukijaansa. Ja kun lukemallakaan ei pääse puusta pitkään vaan pitäisi tehdä jotain muutoksia, ihan oikeita muutoksia eikä vain haihattelua.

Hain nyt Eckhard Tollen Läsnäolon voiman. Ja kun pääsin vauhtiin niin myös harjoituskirjan sekä toisen kirjan. Sarasvatin hiekkaa ei ollut hyllyssä vaikka tietokanta niin väitti, mutta ehkä sen vielä ehtii lukea. Nyt pitäisi kyllä ensin lukaista näitä aiempiakin pois, mutta Läsnäolon voima tulee oleva ensimmäisenä. Helpolta läsnäolo ei kyllä vaikuta. Saunasta vilvoitellessa tarttui käteen ihan oma kappale Daily Groovea, joka on myös loistava kirja - mutta se pitäisi lukea ja sisäistää.

Viime päivät, ehkä viikotkin olen ollut ihan liikaa out-of-sync. Olen antanut toisten ihmisten odotusten säädellä omaa oloani. Ihan suotta! Se muuttuu nyt.

Anoppi otti lapset ex-tempore hoiviinsa, ja meillä on nyt aikaa olla yhdessä puolison kanssa. Tehtiin herkullisia välimerellisiä pikkuruokia iltapalaksi ja aloin haaveilla muutosta Välimerelle, jossa on enemmän valoa kuin täällä, ja pitempi kasvukausi, ja hitaampi elämä ja muutenkin parempaa. Hahmottelin bisnesideaa, mutta puoliso sanoi vielä ei. Tosin valoisampi ilmanala kelpaisi hänellekin, mutta hän jatkaisi mieluusti nykyisiä töitään, joissa on hyvä. Amerikan länsirannikolla olisi sopiva ilmanala ja varmaan töitäkin, mutta lomia siellä vietetään nihkeästi. Mutta tästä on hyvä jatkaa haaveilua.

Tulin jotenkin kovin motivoituneeksi, kun luin Takkiraudan blogia. En tunne Takkiraudan buddhalaista taustaa tarkemmin, mutta aloin miettiä, että ehkä zen voisi olla minulle sopivampi juttu kuin timanttipolku, jossa on kaikenlaista tiibetiläistä kulttuurilastia mukana. Timanttipolku kuulostaa myös hienolta, mutta minulle sopii yksinkertaisemmat asiat. Ehkä myös Tollen kirja avaa valaistumista minulle. Nyt äkkiä edellinen kirja pois alta (se on jo myöhässä) ja läsnäoloa kehiin.