Elämä on kyllä hauskempaa, kun menee johdattelujen mukaan. Johdattelut, sattumat, lisää vain merkitys itse :) 

Esikoinen meni eilen synttäreille ja olin menossa synttäreitten ajaksi meditaatioon. Meddistä ei sitten kuitenkaan ollut ja jäin juttelemaan hetkeksi ja tuli taas oikein mukava olo. Vaikka se timanttipolku ei minun juttuni olisikaan, niin voin kyllä minusta vielä käydä siellä. Päätin sitten mennä järvenrantaan fiilistelemään, jos vaikka meditoisi sitten siellä. Istuinkin hetkeksi makustelemaan läsnäoloa. Sitten keksin kokeilla avojaloin kävelyä. Ensi kokemus ei ollut erityisen nautinnollinen, mutta poimin vihreää aamun pirtelöä varten ja makustelin. Sitten olin jo aikeissa lähteä, mutta huomasin, että paikalta, jonne jätin fillarin, lähti polku ja kävin katsomassa mitä sieltä löytyi. Kumma juttu, ihan kuin polun alussa olevan puun latvassa olisi joku lintu raakkunut nimeäni. Kauempaa katsottuna näytti varikselta, mutta varikset raakkuvat käsittääkseni "kraa", joka ei ole nimeni. Ehkä se oli joku muu lintu :) Polun päästä löysin ihanan ison jyrkän kiven veden äärellä suojaisessa paikassa, johon olikin hyvä jäädä olemaan läsnä. Ihailin auringossa paistattelevaa uskomattoman vihreää leppää ja veden loisketta, ja pieniä ahvenia vedessä. Juuri tämän tyyppisiin paikkoihin lapsenakin hakeuduin (murjottamaan) mökkisaaressa. Niissä tulee hyvä olo.  

On mukavaa, että nämä kiinnostavat asiat ovat nousemassa pintaan vähän kuin sienet syksyllä. Luomua siellä, hyvin pidettyjä eläimiä täällä, hidastamista ja downshiftingiä. Kaiken huipuksi Skön Skärgård -facebookryhmä linkitti mindfullnessiin. Edessä tulee olemaan hieno kesä!