Löysin Stumptuousista hienon linkin, jossa oli linkki eteenpäin ja niin edelleen, ja törmäsin tähän. Ja sen jälkeen päässäni alkoi soida miksi miksi ja miksi olemme tottuneet tekemään niitä perinteisiä lantionpohjalihasliikkeitä, kun tilanne on se, että ne vain pahentavat asiaa.

Linkkini on blogikirjoitus, jossa kirjoittaja haastattelee naista, joka tutkii kehon mekaniikkaa. Ja haastattelun kuluessa opin, mistä synnytyksen jälkeiset ja muutkin iän myötä ilmenevät pidätysvaivat johtuvat. Lantionpohjalihas kiinnittyy toisesta päästään ristiluuhun ja toisesta häpyluuhun. Raskaus ja synnytys ja ikä ja niin edelleen kääntävät ristiluuta eteenpäin, jolloin ennen suora lihas alkaa roikkua kuin riippumatto. Lantionpohjalihasten harjoittaminen lyhentää lihasta ja sitä kautta riippumattoa mutta vetää lantion asentoa enemmän väärään. (Nyt kun yritän selvittää tätä itselleni suomeksi, en vielä käsitä, miten se liittyy virtsanpidätykseen).

Mitä sitten pitäisi tehdä? Syvä kyykistely vetää lantion luustoa oikeaan asentoon. Siis tyyliin metsästäjä-keräilijä. Se on oikein mukava asento puuhailla kaikkea kotona lattialla, harjoittelin sitä kun odotin kuopusta. Kyykkypissaaminenkin on kuulemma erinomaisen terveellistä, että siitä vaan puskiin, naiset, kun kerran on kesä jne.

Perinteisten kegel-lantiopohjaharjoitusten seurauksena lihas voi pahimmillaan olla kireä. Kuvittelemme, että mitä kireämpi lihas, sitä vahvempi se on, mutta kyllä ne treeninjälkeiset lihaskiristykset ovat aika heikossa hapessa olevia lihaksia. Ei hyvä.

Lisäksi muutkin pakaraa vahvistavat liikkeet ovat hyväksi pidätyskyvylle. Sitä en kyllä ymmärrä, että asiantuntija kehottaa työntämään peffaa ulospäin - luulin, että se asento vain pahentaa selkäni notkoa ja kipuja (jotka ovat vähentyneet sitten Maarasella käynnin ja hänen jumppaohjeidensa noudattamisen). Täytyy miettiä asiaa.

Toivottavasti tämä ei jäänyt kovin virheelliseksi, lukekaa mieluummin linkki. Tässä vielä Katyn DVD.