Eilen alkoi kauan odotettu kahvakuulakurssi. Ohjaaja oli ilmeisen kaukonäköisesti pukeutunut collegepaitaan, vaikka toki osasi itse tehdä liikkeet niin, ettei kuula kolahtanut aina ranteeseen. Vasen käteni on HIRVEÄN paljon heikompi kuin oikea. Luulen, että pitää vahvistaa sitä salilla. Kuulallakin on aina mukavampi aloittaa oikealla kädellä, koska sillä osaa tehdä kaiken paremmin. Käsipainot ovat vähän helpompia, eli sillä sitten alkuun. Teimme ihan perusliikkeitä, etuheilautusta, mikäs-se-clean-olikaan-suomeksi, punnerrusta, tempausta, vasarakääntöä ja sitten vähän kokeiltiin kahdella kuulalla. Painelen heti tilaisuuden tullen ostamaan kaksi kahdeksankiloista kuulaa, koska kahdella oli jotenkin hauskempi tehdä. Muutama aikasarja tehtiin. Kyllä tästä vielä hauskaa tulee.

Ilmeisesti kaikki ei mennyt ihan nappiin, koska hartiat ovat nyt aika kipeät :) Ja huomasin, että kyykky sattui polviin ihan simona. Pitää varmaan reenata kyykkyäkin.

Illalla olin niin reipas tyttö, että otin jo-kepin ja harjoittelin pihan pimeydessä sen käsittelyä. Vähän bokkenillakin. Eräs aikidokaveri sanoi, että kunhan niitä aseita vain käsittelee, vaikka vartinkin päivässä, kehittyy vääjäämättä. Hieman epäilen, mutta aina kannattaa kokeilla.

Ja sekin viisitoista minuuttia on aina viisitoista minuuttia pois jääkaapilla ravaamisesta ;)