Kyllä se liikuntarintaman remppa on tiukassa. Mutta älä sano mitään, kyllä minä tiiän, p*rkele.

Huomasin itsekin että olo on saamaton ja vetämätön ja synkeä. En yleensä kyllä syksyllä tunne masennusta, toisin kuin keväällä, silloin, uuden kasvukauden ja valon sarasteessa tajuan, miten aikaa on taas kulunut ja mitä kaikkea...syksyllä tunne ei ole lainkaan tämä.

Laadin itselleni suunnitelman, jonka ensimmäinen tavoite on saada lisää energiaa ja ajatukset rullaamaan. Lisää energiaa päätin saada kiinnittämällä huomiota siihen, että saan nukkua, juon tarpeeksi ja syön raakoja kasviksia. Juon aamulla nyt viherjauhetta, kun ei taas oikein viherpirtelön blendaaminen jostain syystä huvita. Kahvia juon vain aamulla, ja silloin keitänkin itselleni ihanan cappucinon, jonka maustan kardemummalla ja kookosöljyllä (korvaa sokerin, ihan totta!) ja ripottelen maitovaahdon päälle kanelia. Ajatukset pysyvät kasassa, kun koti on kasassa. Tein itselleni Flyladyn ohjeitten mukaiset aamu-, iltapäivä- ja iltarutiinit ja lisäksi koko perhe siivoaa lauantaisin. Erityisen oleellista rutiineissa on eteisen siivoaminen heti kotiintultua: ei lipaston päälle kerääntyvä roinakasaa sekä iltarutiinin aamuun valmistautuminen: kaikille vaatteet valmiiksi, kalenterin ja säätiedotuksen tsekkaus, seuraavan päivän lounaseväs valmiiksi. Aamuun ei sitten paljon mitään jääkään, kun homma on järjestyksessä jo illalla, joten päivä käynnistyy rauhallisesti.

Näillä pikku korjauksilla sain viikonloppuna muutamia piiiiiitkäään viruneita käsityöprojekteja eteenpäin. Joulu lähestyy ja laatikoista löytyy paljon lahjoiksi jalostettavaa materiaalia, ja sitä paitsi käsitöitten tekeminen on terapiaa ja kerrankin pääsee flow-tilaan.

Tänään skippasin zumban ja menin sen sijaan salille vääntämään kahvakuulia. Meillä on töissä kaksi salia: uusi ja suosittu sekä vanha ja hikinen. Kuulat ovat jälkimmäisellä, ja siellä käy kaikkien käsityksen mukaan hikisiä kaappeja jotka vääntävät rautaa - paljon rautaa. Pelotti sikana, ja kun kuulallakaan en ole tehnyt mitään pitkään itsenäisesti ja ohjelman suunnittelu tuntui ylivoimaiselta.

No, totuus oli se, että ihan tavallista porukkaa siellä oli. Ehkä keskimäärin hieman määrätietoisempaa, mutta tavalla, josta pidän. Ei kaappeja. Lämmittelin kuntopyörällä, kävin sitten läpi liikkeitä 8-kiloisella kuulalla, tein pienen supersetin (askelkyykyt kuulalla + kuulan pyörittely pään ympäri), kokeilin liikkeitä myös 12-kiloisella kuulalla ja tein pyramidiharjoituksen kahdella 8-kiloisella: 30-60-90-60-30 sekuntia, välissä 30s tauko (paitsi pahimmassa paikassa 60s): rinnallevienti, kyykkyyn ja työntö kyykystä hyppäämällä. Sitten jäähdyttelin tekemällä vähän tuulimyllyjä ja sivuvaakoja kuulan kanssa, ja venyttelin huolella. Ja keskityin ihan vain omaan tekemiseeni, joten samapa se, keitä muita siellä salilla oli.

Meillähän on luokkakokous tulossa, joten jospa siitä saisi vähän motivaatiota pullistella kuulan kanssa :) Typerä syy, mutta mitä tahansa, että saa liikuntarutiineita kuntoon. Tämä hiipivä painonnousu huolestuttaa, nyt varmaan 130-kiloinen isänikin oli minunikäisenäni vielä ihan normaalipainoinen. Viime kuussa häneltä leikattiin struuma - leikkaus, joka tehtiin hänen äidilleenkin aikoinaan. Ja minullehan ei sellaista riesaa tule!