Lisääntyköön vaan, blogaan sittenkin.

Liikunta on ihan hyvällä mallilla, mutta syöminen nokittaa olemalla ihan liian hyvällä mallilla. Minkäs teet kun ruoka on hyvää. Laardia mukista palanpainikkeeksi, ei kai siinä muukaan auta.

Viime viikolla jäi uinti väliin, kun uintipäivänä ei ollut uimahalli auki, ja muuta mussutusta. Pääsiäisenä reippailin kyllä järven ympäri joka aamu, paitsi maanantaina, kun mieluummin ajoin yksityisautolla tikkauttamaan kättäni. Ehkä sillä huomenna jo uskaltaa juosta, kuntosalista en tiedä, koska uskaltaa. Ehkä kyykky kävisi, siinä ei pitäisi käsien rasittua, kaikissa muissa pitääkin sitten repiä. No, viikon päästä kun tikit on poissa, luulisi että haavakin on siihen mennessä ummessa.

Tytär on ollut kohta viikon mahataudissa. Käsidesi on toistaiseksi suojannut meitä muita, kuten myös arvokkaita läskejäni.

Ei siis mitenkään sillä, että tämä lihan heikkous harmittaisi, pois se minusta...