Viime viikolla hervahti stressisyöminen ihan uusille urille. Oli vuoden raskain työviikko, ja työtä riitti aamusta iltaan. Otin tavaksi jo edeltävällä viikolla lohduttaa itseäni suklaalla, mutta sen kierteen taisin jo saada poikki. Kun nyt loppuvuoden olen ilman alkoholia, niin ostin perjantaipullon korvikkeeksi pussin Lakumixiä. Puoliso oli pikkujouluissa. Ja eiköhän se koko 300g lakuja sujahtanut ihan kivasti naamariin. Jäätelöäkin on tullut kiskottua ihan riittämiin, mutta sekin saa nyt luvan loppua. Jouluna aion kyllä mässätä suklaalla ihan niin paljon kuin huvittaa, ehtii sitä sitten ensi vuonna keventää.

Liikuntakin jäi vähän heikolle hapelle töitten takia. En tainnut ehtiä viime viikolla salille yhtään kertaa, aikidossa kävin sentään, mutta torstaina jäi sekin väliin puolison venähtäneen palaverin takia. Onneksi sunnuntaina oli kolmituntinen treeni, se kompensoi. Tänään olikin sitten aika tahmea olo pitkän (no, eihän tuo viikko-puolitoista nyt NIIN pitkä ole) tauon jälkeen, mutta tästä se lähtee.

Toissaviikolla kävin vihdoin fyssarilla hakemassa ohjeita kipeän selkäni hoitoon. Ylläri ylläri: vatsalihasliikkeitä, mutta nyt oikeita lihaksia ja oikeilla liikkeillä. Selässä on yliliikkuva kohta, joka sitten rysähtelee miten sattuu. Jos jumppa ei auta, niin sitten menen jonnekin asentokorjaukseen (tätä ei fyssari sanonut, mutta itse päätin.). Mutta täytyy sanoa, että neuvotut liikkeet kyllä TUNTUVAT, eli lihakset ovat aika heikossa kunnossa siellä päin.

Minuuttisämpylä on muutaman kerran vieläkin löytänyt tiensä lautaselleni. Viikonloppuna sen taika toimi, ja painelin aamupalan voimin lauantaina viisi ja sunnuntaina lähemmäs seitsemän tuntia (no sunnuntaina haukkasin banaanin välipalaksi kesken treenin). Ilman nälkää.