Vihdoinkin vaaka näyttää hieman vähemmän kuin viime aikoina - ja vieläpä siitä huolimatta, että sormet ovat nakkeina. Olisikohan tämä eliminaatiodieetti sittenkin hyvä juttu. Toistaiseksi huomaan, että se on toteutettavissa, eikä nälkä vaivaa. Onhan tässä haasteensä, mutta kun tämä alkurutistus on tehty, ei tarvitse olla 100% täydellinen, vaan esim. 90% riittäisi. Enkä kyllä nyt ihan täysillä ole tässäkään onnistunut. Tänään mennään anoppille syömään. Sokereista kieltäydyn, mutta katsotaan nyt, mistä joudun tinkimään.

Päätin verrata painoa ja mittoja (jotka nekin ovat nytkähtäneet aavistuksen pienempään) vuodentakaisiin. Mitat näyttävät samoilta, mutta painoa on vähemmän! Viime vuonna se sitten notkahtikin alaspäin, mutta käsittääkseni vain, koska sairastelin. Että taputukset vain minulle eteenpäinpääsemisestä! Tavallaan voisi ajatella, että tämä projekti on ihan lässynläätä, mutta jos en pitäisi kirjaa, paino huitelisi kyllä ties missä. Ja ehkä jossain kohtaa koen sen herätyksen, enkä enää sorru mässäilemään.

Lueskelin vähän kirjoituksiakin. Ajatuksetkin ovat ihan samoissa kuin vuosi sitten. Ensin jätin sokerin, sitten harkitsin eliminaatiodieettiä, vaikka alkoholista en ollutkaan valmis luopumaan. Varmaan olisi pitänyt, kun oli niitä kammokrapuloitakin :) Kaiken huippuna näkymät ikkunastakin ovat hyvin samoissa: ihanan kevään jälkeen lunta on taas tullut. Vaan onhan se joka vuosi jossain kohtaa lähtenyt. Hyvää kannattaa odottaa, kuten tätä painonhallintaakin.