Laardileidi mainitsi kirjan Laihdu, älä laihduta, jonka aionkin hakea kirjastosta heti kun ehdin. Kirjan mukaan piintyneitä tapoja, esimerkiksi ruokailutottumuksia, voisi muuttaa huomaamattaan muuttamalla tapojaan muissa asioissa. Tämä ajatus on kutkuttava, koska haluan muuttaa tapojani myös siten, että kotona olisi mukavampaa ja töissä tehokkaampaa. Minulla ei ole siis mitään hävittävää, ja aion liittyä Laardileidin rintamaan, halusi hän seuraa tai ei. Sparrauskaverin kanssa on aina hauskempaa!

Ensimmäisen päivän haaste oli olla katsomatta tv:tä tai kuuntelematta radiota. Radiota en voi olla kuulematta eikä tv ole minulle erityinen haaste, sillä en katso sitä edes joka viikko. Tietokoneettoman päivän voisin viettää, tosin niitäkin on tullut veneilyharrastuksen myötä useita, viimeksi lauantaina. Hyppään junan kyytiin siis tänään, jolloin tavoitteena on kirjoittaa viisitoista minuuttia jotain, mitä ei ole ennen kirjoittanut. Oma haasteeni on kirjoittaa yhtenäinen teksti tavallisen tajunnanvirran sijaan - ja vielä lukea valmis teksti läpi korjauksia varten.

Maailmalla kohistaan tänään Time-lehden artikkelista, jossa toimittaja väittää, että liikkuminen ei auta yhtään laihtumaan, vaan päin vastoin lihottaa. Liikunnan jälkeenhän tulee kovempi nälkä, joten oikeastaan liikunnan tähden ihmiset syövät vain enemmän ja lihovat. Tarkoittaako tämä siis sitä, että liikunnan harrastaminen lihottaa? Vai tarkoittaako se kuitenkin sitä, että liiallinen syöminen lihottaa? Ei kai kukaan lupaa, että liikunnan harrastaminen sinänsä laihduttaisi. Laihtumiseen vaaditaan, että syö vähemmän kuin kuluttaa - tai kuluttaa enemmän kuin syö. Toisin sanoen joko vähentää syömistä ja jatkaa muuten samoilla linjoilla, tai syö kuten ennen mutta harrastaa liikuntaa. Tai mikä parasta, vähentää syömistä ja lisää liikuntaa.

Ei tämä toki ole ensimmäinen kerta, kun kuulen, että liikunnasta ei ole paljoakaan iloa painonhallinnassa, ja että sen aiheuttama energiankulutuksen muutos olisi niin vähäinen, että sen vaikutusta on turha huomioida. En tiedä, mitä sen kuuluttajat oikein hakevat, tietyt lääkäritkin haluavat alleviivata sitä. Liikunnan harrastamisessa ei sinänsä voi olla mitään pahaa, mutta liikkumattomuudessa aivan varmasti on. Minulla on siitä kotona oiva esimerkki, jonka ryhti on jo alkanut painua kasaan ja vatsa kasvaa, vaikka painoindeksi on ihanteelliset 22,3. Ja miten voidaan täysin erittelemättä sanoa, että liikunnan vaikutus on mitätön, ikään kuin olisi aivan sama, harrastaako esim. päivittäin 20 km työmatkapyöräilyä ja sen lisäksi harrastusliikuntaa useita kertoja viikossa, vai onko viikkoliikunta kolme puolen tunnin kevyttä voimistelusessiota? Onko sama asia harjoitella raskailla painoilla kuin flowjoogassa, vaikka liikuntamäärä tunteina olisikin sama?

Minusta on todella epäeettistä esittää väitteitä liikunnan vähäisestä merkityksestä. Terveyden ja erityisesti painonpudotuksen tiimoilla liikkuu niin paljon tietoa ja tutkimustuloksia, että ihmisten on pakko valita, mitä uskovat. Ja useimmat valitsevat sen, mikä parhaiten heidän tapoihinsa sopii. Myös minä. Lopetan lukemisen yleensä kesken, jos vastaan tulee jotakin, joka syö tekstin uskottavuutta silmissäni. Luen myös paljon tekstejä henkilöiltä, joiden arvostelukykyyn luotan. Ei erityisen tieteellinen tapa, se on pakko myöntää. Tietoa on liikaa, ja erityisesti turhaa tietoa ja epätietoa, kuten tämä Timen artikkelikin.

Minä olen kokenut saavani liikunnasta paljonkin apua painonhallintaan. Olen haluton vähentämään syömistäni, tai vaihtamaan syömisiäni vähärasvaisimpiin. Yleensä sana "vähärasvainen" saa minut kääntämään sivua saman tien. Tiedän, että vähentämistä on tehtävä, mutta tässä liikunta astuukin mukaan kuvioihin. Jokainen viisitoistaminuuttinen, jonka käytän liikuntaan, peseytymiseen, vaatteiden vaihtamiseen tai liikuntapaikalle hankkiutumiseen on poissa siitä ajasta, jonka käytän ruokakaapilla. En ehdi ajatella ruokaa yhtä paljon. Itse harrastan liikuntaa, josta ei tule nälkä, toisin sanoen suhteellisen kovalla intensiteetillä. Salitreenin, HIITin (High Intensity Interval Training) tai aikidon jälkeen ei vain ole nälkä. Kun nämä vielä tekisi iltasella, jäisi iltanapostelu kokonaan pois. Aina se ei tietystikään ole mahdollista. Lisäksi painoharjoittelu kuntosalilla kasvattaa lihasmassaa, joka taas kuluttaa enemmän energiaa. Muutama vuosi sitten onnistuin säilyttämään painoni useita kuukausia, vaikka syöminen lipsahti herkuttelun puolelle. Lihakseni olivatkin silloin hienossa kunnossa, ja tavoitteeni onkin päästä samaan kuntoon uudelleen.

Kyllä, liikunta on ehkä vain apukeino painonhallinnassa, mutta sen merkitystä on ihan turha vähätellä. Ihmisiä pitäisi pikemminkin innostaa liikuntaan, mutta vähäeleisesti. Valistushenkiset opit oikeista liikuntamääristä eivät innosta vaan saavat liikunnan tuntumaan samalta kuin hampaitten harjaus tai (olemattomien) pölypunkkien torjunta. Hammaslääkärin vastaanottohuoneen haju leijailee nenään ja sekoittuu sinisten Suomiverkkarien hieman kaapissa marinoituneeseen keveänhikiseen tuoksuun. Tarvitaan vain sana "koululiikunta", ja puistatukset ravistelevat useimpia. Toiset kokevat myös iloiset lehtiartikkelit liikunnanharrastajista ja uusista liikuntalajeista masentaviksi ja patisteleviksi. Jos liikunta olisi osa arkea, siihen ei tarvitsisi niin yllyttää, mutta nykyään on tavallista ja suorastaan hyväksyttävää kulkea jopa kymmenen minuutin kävelymatkat autolla. Portaita ei käytä juuri kukaan, ja pyöräilijäthän ovat lähinnä maanvaiva - aina vaatimassa jotain ja vaarantamassa liikennettä.

Niin, saattaahan se olla, että Timen John Cloudin tavoitteena olikin herättää ajatuksia ja keskustelua. Saihan hän jopa minut pohdiskelemaan aihetta. Mutta uskoni ihmisten tiedonhankitakykyihin on aika alhainen, ja pelkään, että suurimmalle osalle lukijoitaan hän antaa vain lisäuskoa siihen, että omalta sohvalta on täysin turha poistua jääkaappia kauemmas.