Vihdoin pääsin taas harrastamaan liikuntaa. Eilen aikidoa, tänään salia. Kyllä tämä tästä. Mutta liikunta ei laihduta vaan tukee laihtumista. Ja sillä puolella onkin ollut vaikeampaa.

Olen syönyt ihan niin kuin ennenkin, eli huoletta sitä, tätä ja tuota. Ei mitään kovin vaarallista, mutta kaikkea yhdessä. Lauantain päivällinen oli speltistä tehty pannukakku (maito ja munat lähitilalta haettuina) ja anopin sokerilla kyllästämä omenasose. Täytyy keitellä omat soseet ilman sokeria, tosin nyt hermoilen vitamiinien menetyksestä. Siksipä minulla on myös omenaa kuivumassa. Alkukuivatus 50-asteisessa uunissa, sitten siirrän viipaleet jatkokuivumaan jääkaapin päälle. Siellä on kätevästi sopivaa hukkalämpöä. Eilen anoppi oli leiponut taivaallista omenapiirakkaa, ja iltapalaksi kevyttä pizzaa. No, laitoin pohjaan puolet grahamia sentään.

Tämä aamu alkoi omatekoisen (ja happaman) kaurahapatteen, kuivatun omenan, mantelijauhon ja rusinoitten voimalla. Lounaalla kaaleja ja munakasta ja omatekoista ruislimppua. Iltaruokaa en ole vielä päättänyt, vaihtoehtoina on luomua sikanautaa ja epäeettistä broileria.

Tapaverkon remppa on myös niin telakalla. Viikon kaksi tehtävät ovat tosi pahoja. Pitäisi itse keksiä, miten ne toteuttaisi. Itsensä sijoittelu akseleille (arka-jämäkkä, joustava-piintynyt) on kumman vaikeaa, tunnen itseni ihan kameleontiksi. Mutta toisaalta, en ole ihan tyytyväinen siihen, miten päin käytän noita taipumuksia, ja siihenhän olin muutosta hakemassakin, pikemmin kuin painonpudotukseen.