Niin se vain käy. Loppuviikosta kirjoitin, että haluaisin enemmän aikaa aamulla, ja nyt sitä totta vie on. Herään viideltä. Joka päivä. Eilen illalla tuli kyllä väsykin aika aikaisin, mutta siihen oli muitakin syitä, kuukautiset alkoivat ja ehkä siitä johtuen söin taas aika tuhdisti töistä palattuani. Siis päivällistä odotellessani.

Olin ehkä vähän liikaakin voimani tunnossa, kun ehdotin, että puolisokin tekisi itse ayurvedan nettitestin. Tein sen ensin itse hänen puolestaan, ja mielenkiintoista oli, että ravintosuositukset käyvät kyllä herkkävatsaiselle vatamiehelleni ja joitakin niistä hän ihan itse hylkii. Puolison kommentit olivat: mikä se on, eikö se ole ihan huuhaata, mitä siinä kysyttiin, horoskooppimerkki vai ja että miksi hänen pitäisi varmuuden vuoksi vältellä jotain ruoka-aineita. Huoh. Suolistotulehdus on nyt pahassa vaiheessa, mutta ei se voi mistään sellaisesta toki johtua mitä hän syö, välillä se vaan on pahempi ja siihen on lääkkeet (jotka nyt tällä hetkellä eivät auta). Mutta kun on ne lääkkeet ja ne on testattu niin kyllä ne varmasti ovat hyvät, vaikka eivät siis aina toimikaan. No, niin, kyllähän minä tämän lopputuloksen tiesinkin. Ja ei miehen vastauksilla mitään erityistä lisäarvoa ole, koska vata-pitta -kuvaus oli niin osuva. PItää sitten vain itse huolehtia, että ruoka sopii. Siltä osilta kuin voin.

Samaan aikaan kun viikonloppuna väsäsin raakaruokia, päätin heittää jääkaapista pesuun hapanleipätaikinakipponi. Jääkaapissa taikinanrippeet vettyvät ja näyttävät aika huonoilta. Laitoin kulhon likoon, mutta sieltä levisi niin ihana hapan tuoksu, että päätin laittaa hapanleivän tekeille. Eihän minulta edes ole kielletty muu kuin vehnä. Ja koska joulu on jo ovella, päätin hyödyntää tämän innon ja laittaa mummun perinteistä perunalimppua, jossa hapanruistaikinaan sekoitetaan imellettyä perunaa. En kyllä tiedä, olisiko perunan voinut imeltää muulla kuin vehnäjauhoilla. Kertokaa te? Nyt nuo leivät sitten paistuvat uunissa ja lapset himoitsevat niitä. Ihana tuoksu!