Olen kierrellyt ja kaarrellyt blogia joitakin päiviä. Luulen, että syynä on haaste, johon ilmoittauduin mutta joka osoittautuikin minulle sopimattomaksi, ainakin tähän aikaan. Haaste vaatii paljon interaktiota, ja lisäksi liikuntaa pitäisi harrastaa päivässä neljä kertaa vartti kerrallaan...toistaiseksi ei ole onnistunut. Hitsit että en saa tässä perheessä olla rauhassa edes kahta minuuttia kerrallaan. Julistan tässä, että en osallistu Meltdown 2010 -haasteeseen, ja sillä sipuli. Haasteeseen kuuluu lisäksi eliminointidieetti, joka on pääpiirteissään sama kuin selkävaivadieettikin. En aio ottaa kenenkään ulkopuolisen ohjeita syömiseen, vaan pysyttelen selkävaivan puitteissa sen verran, kun mukavaa on. Tänä vuonna kuuntelen itseäni.

Joogahaaste sen sijaan porskuttaa hyvin, nyt on päivä 13. Teen vähintään aurinkotervehdyksen ja sitten muistin mukaan muita venytyksiä. Joka päivä tulee uusia, tiettyä aluetta venyttäviä liikkeitä, enkä millään muista ikinä kaikkia. Päätin alkaa piirtää liikesarjoja muistivihkoon, johon muutenkin kirjaan joogaan liittyvät tekemiseni. Kestää hiukan, että saan kaikki menneet piirreltyä. Olenkin kyllä venyvämpi kuin ennen. Eilisen videolla oli käsiseisontaa joka kutkuttelee. Kokeilin ulkosalla kävelyllä vähän potkiskella ylöspäin, mutta ei siitä oikein mitään tule. Puoliso auttoi kotona seisontaan ja huh huh, aika työstä käy. Saati että tasapainossa pitäisi pysytellä omin lihaksin. Ehkä päälläseisonta olisi helpompaa.

Syömisten kanssa on ollut vielä vähän välipäivämeininkiä, mutta suunta on oikea. Tein tänään naisen työn ja siivosin keittiön kaapit ja jääkaapit ja nyt olen aika hyvin selvillä siitä, mitä kaapeissa on. Vihannestilanne on hieman lohduton, kun miehelle on kannettu kaikkea, josta hän aina toteaa, ettei pysty syömään. Onneksi SCD on nyt toiminut ja olo kohentunut, mutta ei vieläkään ihan täysin. No, viikkohan sitä vasta onkin takana.

En nyt varsinaisesti riemuitse töihinpaluusta, mutta tekee hyvää palata normaalielämään. Lapsetkin alkoivat luetella viikon herkkupäiviä, ja kyllä niitä on joka päivälle riittänytkin. Ei kyllä mitenkään kohtuuttomasti, maanantaina syötiin pipareita, tiistaina ja keskiviikkona meille tarjottiin joulutorttuja, mutta eihän niissä ole muuta sokeria kuin hillo, keskiviikkona oli pannaria ja eilen lättyjä - mutta hei, hillo oli sokeritonta luomuhilloa! Toisaalta loma on kyllä antanut tilaisuuksia käydä aikidotreeneissä. Ihana harrastus, kun aina on tunteja! Vain silloin, kun Nääshalli on suljettuna, ei ole treenejäkään.

Olen taas lueskellut Ole Nydahlin kirjaa Entering the Diamond Path ja vaikka se on ehkä hieman raskassoutuinen, se kutkuttelee edelleen. Timanttipolulla olisi Tampereellakin meditaatioiltoja joka maanantaina Metsossa. Kunhan vyökoe on läpäisty, niin ehkä voisin mennä sinnekin.

Sain aikidossa neuvon, että pitäisi lisätä keskivartalon liikkuvuutta, niin saisin yhdistettyä ylä- ja alavartalon voimat. "Mene vaikka tanssimaan!" Ikään kuin ei olisi näitä "voi, mä niin haluaisin!" -juttuja ihan omasta takaa. Kävi kuitenkin niin, että kun kävin katsomassa, joko työnantaja on löytänyt joogaopettajan, siellä olikin ilmoitus zumbakurssista! Sinne! Aamulla sitten vain jonottelemaan :) Tajusin kyllä, että voin sitä keskivartaloa liikutella ihan omaan tahtiin täällä kotona, ja voi olla hyödyllisempääkin.

Näissä mietteissä sitten huomenna arkeen!