Nyt se on virallista. Minä ja parsakaali emme tule toimeen :( Tänään oli kolmas kerta kun söin parsakaalia vuoden sisällä, kahdella edellisellä kerralla söin vielä kahdella eri aterialla, ja joka kerran jälkeen mahaa vääntää ja palelee. Tämä viimeinen oli vielä luomuparsakaalia. Söin pari kukintoa raakakeittoni seassa. Yksi pala oli vielä jäänyt kokonaiseksi ja nautiskelin oikein että onpa herkullista, pitää syödä enemmänkin raakana. Aiemmat kokeiluni olivat kypsästä parsakaalista.

En millään jaksa ymmärtää tätä. Miksi kaikista maailman ruoka-aineista juuri viattomuutta uhkuva parsakaali ei sovi minun teräsvatsalleni? Toivottavasti tämä jää tähän, en ala jos joudun luopumaan muistakin kaaleista.

Tuntuu, että ehkä raakaruokavalio auttaa keskittymään aikidossa paremmin, ja tekniikat pystyy omaksumaan paremmin sekä tekemään huolellisemmin, vailla ylimääräistä sähellystä. Katsotaan. Mitään erityistä kypsää ruokaa ei tee mieli, paitsi ehkä teetä, mutta ehkä tiettyä vapautta kaipaisi hieman. En taida jatkaa 100% raakalinjalla tästä eteenpäinkään, mutta ehkä raaemmalla kuitenkin. Ruoanvalmistus on kyllä helpompaa kuin ennen, ja on aika hienoa, miten hyvin kasvisruoka pitää nälkää epäuskosta huolimatta. Silloinkin, kun proteiineja ei annoksessa ole.