Viides raakapäivä ei ollut täysin raaka, join yrttiteetä ja maistoin Lidlin pastöroitua luomuomenamehua, joka kyllä onkin hyvää - pastöroiduksi :)

Tänään ensimmäisen kerran teki mieli jotain ei-raakaa, nimittäin juustoa, jota raastoin puolison täytettyjen kesäkurpitsoiden päälle. Siihen en kyllä koskenut. Päivällisaikaan muutenkin hieman tympi, mutta otin hieman keskeneräistä manteli-banaanijugurttia (Kahvila Vegaanista, vaihteeksi), jota höystin kylmäpuristetulla karpalomehulla ja karpalojauheella. Hyvää! Tosin se mantelikerma olisi ollut ihanaa jo ennen hapatustakin.

Päivällisaikaan vähän huolestuinkin, että mitä, joko minun pitää palata kypsennettyyn ruokaan. En ole suunnitellut raakakokeilulle varsinaisesti kestoa, tämä alkoikin niin vaivihkaa, mutta olen alkanut haaveilla, että josko viikon jaksaisin. Niinhän tuossa vuodenvaihteessa ajattelin, että jospa tänä vuonna kokeilisin kokonaista raakaviikkoa. Haluan kokeilla myös paastoa jossain vaiheessa. Toistaiseksi tässä ei ole mitään sinnittelemistä, vaan syömiset tuntuvat ihan luontevilta. Meillä nyt on pitkä historia siitä, että joku syö mitä milloinkin. Kun tapasimme puolison kanssa, emme syöneet muuta lihaa kuin kalaa. Sitten pikkuhiljaa lisäsimme riistan ja lampaan ja lopulta päädyimme mekin tarjousjauhelihatiskin käyttäjiksi. Sitten oli raskausajan ruoka-ainerajoitukset, allergisen lapsen imetysrajoitukset, allergisen lapsen ruokavalio, puolison gluteeniton kokeilu, vähähiilihydraattisia kokeiluja, ties-mitä-Nutrix-kokeiluja ja nyt sitten puolison SCD ja minun raakailuni.

Olin kyllä odottanut vähän mullistavampia tuntemuksia tältä ruokavaliokokeilulta. Tosin eihän tässä nyt paljoa ole takana kokemusta, ja voihan sitä keho olla niin tukossa, ettei kaikkea huomaakaan. Tänään tuli kyllä uudelleen erittäin voimakas huono olo marinoidusta punasipulista, joten jätin ne suosiolla syömättä, ja paha olokin helpotti. Naamasta pukkaa pienesti näppylöitä, mikä ei ole ihan tavallista, joskaan ei täysin epätavallistakaan. Ehkä se on detox, ehkä ei. Katselen ja kuuntelen.

Tänään pääsin sitten kokeilemaan timanttipolkumeditaatiota. Tilaisuus oli tosi mukava. En ole koskaan ollut meditaatiossa joten en yhtään tiennyt, mitä siellä tapahtuu. Alussa tilaisuuden vetäjä jutteli mukavia ja pyysi meitä kysymään jotain, ja yksi kerran käynyt tyttö pyysi kertomaan meditaatiosta. Oli jotenkin vapauttavaa kun vetäjä sanoi, että täällä me vain leikitään mediointia, että tämä on muodollinen harjoitus, johon sisältö tulee sitten ajan myötä. Suljimme silmät ja hän johdatti meidät harjoituksen läpi. Olo rauhoittui ihmeesti ja menen varmaan vielä uudelleenkin. Sitä en vielä tiedä, hennonko ihan joka viikko käydä. Kun kerran joogastakin on tullut päivittäinen tapa, jospa meditaatiostakin tulisi.