Heti kun fiilikset menevät, kirjoittaminenkin lakkaa. En tiedä, mikä siinä on. En ehkä halua ruikuttaa liikaa, mutta kun muutakaan asiaa ei ole. Eilinen oli joka tapauksessa jo mukavampi päivä, ja tämä aamukin.

Päätin illalla tehdä puolisolle ja itselleni kyssäkaalista lasagnea. Sain idean kaverilta jo jokin aika sitten. Puoliso on aika tympiintynyt SCD-rajoitteisiinsa. Tokihan tätä voisi tarjota lapsille, mutta heille oli hiukan tähteitäkin, ja alan olla jo tottunut siihen, että mikä tahansa, missä heidän rakastamansa tärkkelys on korvattu jollain muulla, ei vain uppoa. Näin se siis tapahtui:

Lasagne bolognese kyssäkaalista

• 1 kookas kyssäkaali ohuina viipaleina

Bolognese

• 400g jauhelihaa (luomu)
• pari pientä sipulia
• 1 iso porkkana
• sellerinvarsi
• 1 kynttä valkosipulia
• 1 tlk tomaattimurskaa
• ruususuolaa
• mustapippuria
• basilikaa
• 1tl hunajaa

Valkokastike

• 2 rkl voita
• 3 rkl kookosjauhoa
• 5 dl vettä
• ruususuolaa
• pippuria
• muskottipähkinää
• juustoraastetta maun mukaan, 1-1,5 dl voisi olla hyvä määrä

Paistoin ensin jauhelihan ja heitin sekaan kasvikset silppuna. Kun olin hieman kuullottanut niitä, lisäsin loput aineet ja jätin porisemaan.

Höyläsin kyssäkaalin mandoliinilla ohuiksi siivuiksi ja voitelin vuoan. Sitten valkokastikkeen kimppuun, joka on aina hieman riskaabeli...

...kun käyttää vehnäjauhoja! Kookosjauho on kuningas. Sulatin voin kattilassa ja paistoin jauhoja siinä hetken. Otin kattilan levyltä ja lisäsin vettä. Vehnäjauhoilla tulee välillä paakkuja, vaikka tekisi mitä, mutta kookosjauho liukeni veteen tasaisesti. Lisäsin lopun veden, keitin hetken, maustoin ja sulatin juustoraasteen sekaan.

Kokosin lasagnen pienehköön (ehkä 20cm x 30cm) voideltuun vuokaan. Kerros kyssäkaalia, kerros jauhelihakastiketta ja ohut kerros valkokastiketta, ja tätä toistetaan kunnes joku aineksista loppuu tai vuoka tulee täyteen, siten, että päällimmäiseksi tulee valkokastiketta ja sen päälle juustoraastetta. Jauhelihakastiketta jäi yli, valkokastiketta olisi voinut olla vähän enemmänkin, mutta tämäkin toimi. Ja sitten vain uuniin, ehkä 200 astetta ja 1,5h.

Ja sitten, kyyneleitä ja revittyä tukkaa. Uunissa oli vielä SCD-jugurtin takia kynttilälamppu, joka räjähti lasagnen päälle. Huokaus. Koska en mitenkään hyväksy ruoan poisheittämistä (ainakaan kun kyseessä on ensikokeilu), siivosin sirpaleet, paistoin lasagnen loppuun, poistin päällimmäisen kerroksen (juusto oli sementoitunut aika tehokkaasti) ja leikkasin lasagnea vain keskeltä, jätin reunoille "saumanvarat", jos kuoren ja vuoan väliin olisi sattunut pääsemään lasimurskaa.

Ja hyvää oli. Ehkä lämpötila olisi voinut olla matalampi ja paistoaika pitempi, niin kyssäkaaliviipaleet olisivat pehmenneet enemmän. Kaalimaista makua ei tuntunut, vaan lasagne maistui lasagnelta. OIen kyllä aina inhonnutkin lasagnen raskautta ja sitkeyttä, joten ehkä siksikin tämä oli minusta niin hyvää. Valkokastikkeessakaan ei juuri kookos maistunut, vaikka puoliso niin pelkäsikin. Tätä tehdään toistekin.

Jotta elämä tästä paranisi, päätin, että kodin pitää pysyä siistimpänä. Siivosin illalla keittiön, vein tuulikaapista turhat tavarat pois ja raivasin lasten villavaatelaatikot käyttökuntoon. Tänään jatketaan. Ihan selvästi qi, chi tai ki ei nyt kotona ole päässyt virtaamaan ja siitä tämä epäonni ja huonot fiilikset :)

Vaakakin näyttää päivä päivältä korkeampia lukemia. Tänään sormet ovat taas nakkeina. Johtopäätös: hyvästi juusto, leipä ja sokeri. Tervetuloa raakajälkiruokakokeilut, jotka olen ihan unohtanut. Viime viikolla harkitsin raakaruunebergien kehittelyä, mutta hylkäsin ajatuksen, koska runeberg perinteisenäkin on jotenkin liian kuivakka minun makuuni. Laskiaispullia raakana lienee turha kuvitellakaan :) Mutta riittäähän noita herkkuja.