On nämä neljä vuodenaikaa vain hienoja kukin, ja aina tässä taitteessa sitä innostuu niin. Kun vielä kesä olisi pitempi niin kaikki olisi hienosti. Tänään olen jostain syystä fiilistellyt purjevenettä ja saaristoa...vaikka meillä onkin tänä kesänä pitempi vuoro vasta heinä-elokuussa. Ensi kesänä ehkä harjoitellaan vähän luonnonsatamiinkin rantautumista.

Sain Puhdistamon tilaukseni. Olen tässä jo jonkin aikaa kytännyt Sun Fire Saltia, joka on ihmeellinen, oranssinpunainen suolasekoitus himalajan suolaa, andien suolaa, havaijilaista savisuolaa ja kiinalaista merisuolaa (tai jotain sinne päin). Se vain on koko ajan loppu, joten nyt oli pakko tilata. Aika kallistahan se oli, mutta hei, paljonko sitä suolaa nyt edes käytetään, voi siihen nyt kerran vähän panostaa. Ja kun kuudellakympillä sai ilmaisen toimituksen (ja Ollin tai Heidin koodeilla 5% alennuksen), tilasin samaan pakettiin luonnonmaapähkinöitä (herkkua, mutta suolaakin suolaisemman hintaista), kaakaonibsejä, jotka hakkasivat Runsaudensarven luomunibsit mennen tullen sekä merilevää, jonka käyttöä pitää alkaa nyt sitten harjoitella, kun kerran kaappi pursuaa. Huomenaamulla olisi sitten suolahuuhtelun paikka. Litra haaleaa vettä, ruokalusikka hyvää suolaa (olkoon nyt tuota Sun Fire Saltia, tai jos en raaski niin on minulla harmaata merisuolaa ja ruususuolaakin), juodaan ja odotellaan että se huuhtelee suoliston ja pulahtaa ulos toisesta päästä. Taidan kyllä ottaa edullisimman laatusuolan tuohon, koska ideahan on, että liuos on samanvahvuinen kuin soluissakin, jolloin se menee sellaisenaan suolistosta läpi. Mutta hetkinen...miten elimistöön ylipäätään saadaan suolaa, koska osmoosi (vai diffuusio? ) toimii niin, että jos puoliläpäisevän kalvon (esim. soluseinä) toisella puolella on väkevämpi suolaliuos kuin toisella, vesimolekyylejä liikkuu siihen suuntaan, että liuoksien vahvuudet olisivat yhtä suuret. Suolamolekyylit eivät läpäise kalvoa. Menevätkö ne soluun jotain toista kautta? Sillähän voisi selittää suolaisen ruoan jälkeisen turvotuksen: solut ovat suolaisempia, ja niihin pyrkii lisää vettä. Äh. Joka tapauksessa on täysin varmaa, että kun vahvuudeltaan fysiologista suolaliuosta juo, se menee sellaisenaan elimistön läpi. Nenäkannulla suhde on kyllä teelusikallinen kannulliseen, mutta ehkäpä se kannu on sitten kolmisen desiä.

Kevätnuha hieman kiusaa, vaikka olen syönyt deetä kuuliaisesti. Sain lapset juomaan nuhapirtelöä pari päivää sitten, ja heistä se on vihdoinkin hyvää. Kurkuma, inkivääri, selleri, omena ja banaani ovat kyllä todella toimiva yhdistelmä. Tähän astihan lapset eivät ole vihreää juoneet, vaan kaikki on pitänyt naamioida mustaherukoilla :) Lisäksi lobbasin heille Perheleipurien (eli meillä Tampereella Leivon) Ruismestarit -leipäset: ne ovat 100% täysjyväruista, lisäksi vain vettä ja suolaa - nostatus juurella.

Itseni kanssa sovin nyt, että otan taas eliminaatiodieetin (ED) käyttöön. Vanha tuttuputtu: eliminoin gluteeniviljat, maidon, sokerin, kofeiinin, alkoholin ja tietysti E-koodit, joita ruokavaliooni ei juuri taidakaan enää kuulua. Tosin luen kofeiinista pois raakakaakaon. Täytyy tytön jotain saada! ED on myös askel lähemmäs puolison SCD:tä, tosin puoliso syö juustoa, minä taas saan syödä tiettyjä tärkkelyksiäkin.

Ja raakakaakaosta tulikin mieleeni, että nyt pitää kokeilla raakaa minttusuklaata. Viime tekoinani ennen ED:tä ostin Runsaudensarven alekorista Lindtin 70% minttusuklaata - aaaaaaaah! En ole hirveä minttusuklaan ystävä, koska usein minttu on pitänyt sekoittaa kammottavaan sokeritahnaan (esim. After Eight, Fazermint). Sokerin lounaaseen (ei kaakkoon) ja minttu suklaan sekaan ja ... menee kieli. Eli raakasuklaassa varmaan vielä paremmin. Tänään nautiskelen suklaapirtelöä, mutta jos huomenna sitä suklaatia.