Syömävaihde on iskenyt jostain syystä päälle. Herkkujen syömävaihde. Se ahmimista lähestyvä tila. Ilmeisesti pitää vain tarjoilla itselleen riittävästi raakaherkkuja ynnä muuta, ei nyt muuta keksi.

Löysin Prismasta poistohintaan (-50%) Colonic plus -pH-tasapainottajaa. Elimistön happo-emästasapaino on ollut vähän epämääräinen aspekti mielessäni. Huuhaata? Ei-huuhaata? Sitten luin, että liiallinen eläinkunnan tuotteiden ja viljojen käyttö happamoittaa elimistöä, ja emäksisempi elimistö olisi terveempi - siis raakaruokaileva. Kuulostaa järkevältä. Paketissa oli huikeat kaksi pH-testiliuskaa, ja tänään sain mitattua aamuvirtsan pH:n. Tulos oli ehkä hieman epäselvä, mutta sanoisin, että 6,0-6,5. 7 olisi ihanteellinen tulos, eli huolimatta siitä, että eilen hieman inventoin lasten vihreitä kuulia (kyllä, enkä edes tykännyt niistä!), ei tulos nyt ihan järkyttävä ollut. Mutta syödään nyt tuo paketillinen tabuja. Voisin vaikka parin viikon päästä mitata pH:n uudestaan, ellei apteekista sitten löytyisi runsaampaa tarjontaa tarpeeksi edukkaasti, jolloin voisi tehdä seurantatutkimusta. Lisätietoa esim. täältä.

Mutta tietysti, jos söisi enemmän kasviksia ja vähemmän eläimiä ja viljoja, niin ei tarvitsisi noita valmisteitakaan käyttää.

Lukemistona on viime viikon ollut Michael Pollanin Omnivore's dilemma. Mainio kirja! Mainio Michael Pollan! Kirjassa hän pureutuu tällä kertaa siihen, mistä meidän ruokamme tulee. Tai tietysi mistä keskivertojenkin ruoka tulee. Toivottavasti meidän tilanteemme ei ole yhtä paha. Jenkeissä tilanne on se, että maissi on tuottoisaa, sitä kasvatetaan niin paljon kuin sielu sietää (valtio maksaa tukiaisia jokaisesta tuotetusta maissikilosta, ja jos maissin markkinahinta putoaa tietyn kynnyksen alle, lisäkompensaatiota kynnykseen asti). Koska maissia ei sellaisenaan voi syödä ainakaan tuotettuja määriä, sille pitää keksiä käyttöä. Niinpä maissia syövät kaikki tuotantoeläimet, myös lehmät, jotka ovat märehtijöitä ja tarvitsevat ruohoa. Koska ne joutuvat syömään epäsopivaa ruokaa (maissin lisäksi verta, teurasjätteitä, kanalanpahnoja ja ties mitä), ne ovat sairaita, ja saavat antibiootteja. Ja kun ne nyt voivat niin huonosti, niin ne on pakko kasvattaa teuraskuntoon nopeasti, koska muuten ne voisivat kuolla ennen aikojaan.

No kaikkea maissia eivät eläimetkään syö. Osa siitä dumpataan ulkomaille ja tukiaisten ansiosta raunoitetaan sitten näiden maiden (esim. Meksiko) maanviljelijöitten toimeentulo. Kiva.

Ja jäähän siitä jotakin jokaiselle. Loppu maissi ajetaan märkämyllyistä, jossa se pannaan niin päreiksi kuin saadaan, ja näistä jakeista sitten valmistetaan ihan mitä vaan: proteiinia, tärkkelystä, HFCS:ää (high fructose corn sirup), lisäaineita, lisäravinteita, öljyä. Ja sitten ne voidaan pistää taas kasaan ja tehdä niitä maittavia eineksiä, kananugetteja ja hampurilaisia jne.

Tämä oli ensimmäinen osa Pollanin kirjaa. Seuraavassa osassa hän vierailee luomutilalla, joka näin ensi silmäyksellä kuulostaa täydelliseltä: lehmät, kanat, kanit ja ties mitkä eläimet kiertävät ruoholaitumia, ja samalla lannoittavat laitumet tulevia ruohosatoja silmälläpitäen. Eläimet syövät kasveja ja kasvit syövät eläinten jätteet - nerokasta! Tämän pitemmälle en ole vielä lukenut. Viimeisessä osassa Pollan valmistaa aterian itse metsästetystä, kerätystä ja kasvatetusta ruoasta - siis likaa kätensä aivan itse. Tuskin maltan odottaa :)