Yritän taas pikkuhiljaa vieroittautua sokerista. On se kumma miten se aina hiipii takaisin ruokavalioon. Leipääkin on nyt tullut syötyä, no, ei kyllä ihan kauheasti, muutamia hapankorppupaloja. Yhdessä puuron kanssa ne kyllä teettävät aika ällön olon. Kannattaisi syödä vain jotakin muuta.

Tänään jäi aamupala väliin oikeastaan kokonaan. Aloin aamulla ennen syömistä laitella maanantaina alkavan kirpputoripöydän kamppeisiin hintalappuja. Sitten halusin käydä myös lenkillä ennen tyttären balettituntia, ja no, ei vain jäänyt aikaa syödä muuta kuin muutama suupala tuoretta ananasta. Löysin balettitunnin aikana laukustani banaanin, ja täydensin sitä vielä taateleilla ja kuivatuilla kirsikoilla. Tässä sitä taas mennään :) Jätin raakapuurot aamupalaohjelmasta pois, kun arvelin sen olevan turhan sokeripitoista, kuivahedelmiä, tuoretta banaania ja marjoja (sekä pähkinöitä ja siemeniä), mutta kaurapuuro-raejuusto-marja -aamupalakaan ei ole se juttu. Nyt itse asiassa maistuu jugurtti höystettynä pähkinöillä, rusinoilla, marjoilla ja vehnänalkiolla. Olen kyllä toisaalta ehkä sitä mieltä, että maitotuotteet eivät välttämättä ole minulle se paras juttu, mutta en minä niistä kärsikään.

Puoliso purki SCD:nsä ja on nyt onnensa kukkuloilla kokeilemassa ennen kiellettyjä aineita. Saunaolut, sushi, pannukakku. No, sushi kyllä maistui meille muillekin, samoin pannari. Lapset esittivät SCD:n aikana, että voisimmehan me tehdä sushia ja isälle jotain muuta, mutta se olisi ollut liian raakaa, kun hän on sushin äärettömän harras ystävä.

Flunssasta on varmasti jo vähintään pari viikkoa, mutta vieläkään sydän ei oikein jaksa. Pitäisi kai ottaa rennommin. Salitreeni on kyllä mukavaa, ja metsälenkkeily. Ja nyt pitää vähän spurttailla aikidossakin, koska ensi viikolla en pääse treeneihin ollenkaan.

Sain Deepak Chopran Buddhan loppuun, se oli erittäin mukaansatempaava kokemus. Hain kirjastosta lisää Chopraa, mutta ne eivät nyt sykäytä, koska ne vaikuttavat enemmän elämäntapaoppailta. Siispä viihdytän itseäni vaihteeksi Sophie Kinsellan hömpällä Muistatko minut. Saa nähdä, vieläkö Kinsella uppoaa. Ainakin Varsinainen talousihme oli ihanan klassinen, tietyllä tapaa Nuoren opettajattaren varaventtiilimäinen sankaritartarina.

Deepak Choprasta kyllä jäi mieleen seuraava askeleeni: Mindfulness. Ehkä timanttipolussa on minun makuuni hieman liikaa liikkuvia osia. Voin käydä meditaatioissa, jos ne sopivat aikatauluuni, mutta muuten opettelen itse. Zen-buddhalaisilla on sanonta: kun oppilas on valmis, opettaja ilmaantuu. Luotan siihen.