Vietimme viime viikon purjehtimassa. Kovin lämmintä ei ollut, mutta ei hirveästi satanutkaan, ja tuulet olivat oikein suotuisat. Kyllä kelpasi. Ohjasin venettä vähän enemmän kuin ennen, jopa purjeilla, ja siihen alkoi tulla jonkinlaista tatsiakin. Ehkä jonain päivänä lähdenkin itse kippariksi ja otan kavereita miehistöksi.

Nyt pitäisi yrittää päästä taas jonkinlaiseen päiväjärjestykseen. Syöminen on vähän mitä sattuu, juominen ja liikunnan harrastaminen myös. En kyllä edelleenkään ihan hirveitä alkoholiannoksia ole kuluttanut, mutta lomalla tuli vähän joka päivä nautittua puoli lasillista tai kaksikin puolta lasillista. Tärkkelyksistä pitäisi nyt päästä eroon ja kokeilla vaikka paleoruokavaliota. Tärkkelys on turhaa ja turvottavaa. Jostain syystä, vaikka veneellä tuli syötyä enemmän leipää kuin kotona, yöturvotus ei ollut samanlaista. Valitettavaa kyllä jouduin yöllä heräämään vessaan. Kotona taas kaikki neste kertyy yön aikana kudoksiin ja sormet ovat ihan nakkeina, eikä vessaan ole mikään kiire.

Olen nyt ostanut itselleni avokadoa jääkaappiin herkkuvälipalaksi. Kumma kyllä nyt ei vain tee yhtään mieli avokadoa. Harmillista. Ehkä yritän taas idättää ja laittaa avokadoa evässalaattiin. Lisäksi voisi hyödyntää kaappiin hamstraamiani leviä, dulsea ja kelpiä.

No, ehkä voisin lopettaa ruoasta hössöttämisen. Jotenkin vain tuntuu, että ulkoinen olemus ikääntyy nykyään ihan hirveää vauhtia. Vaan mitäpä sitä murehtimaan. Minulla on jälleen uusi teos luvussa: Rinpoche Sogyalin Tiibetiläinen kirja elämästä ja kuolemasta. Pidän erityisesti kohdasta, jossa kirjailija siteeraa toista opettajaa runolla:

Muista vanhan lehmän esimerkki;
se tyytyy nukkumaan ladossa.
Syödä, nukkua ja kakata täytyy -
- siitä ei pääse mihinkään -
mikään muu ei kuulu sinulle.

Kirja keskittyy siihen, että olemassaolo täällä on vain oppimista. Toki ajatuksena on sielunvaellus, mutta alan nyt sulattaa senkin. Välillä olen kyllä sitä mieltä, että miksi olisi olemassa niin monimutkainen järjestelmä, mutta jos se ajatusrakennelmana helpottaa elämää, niin miksi ei. Kannattaisi keskittyä olemaan tekemättä pahaa itselleen ja muille ja ehkä edistymään. Kaikki haluamisemme ovat lopultakin niin turhia. Miten oikeastaan eroammekaan eläimistä. Olen kyllä aiemminkin katsonut ihmiselämää, miettinyt vaihtoehtoja - miten muurahaisia me sittenkin olemme. Ja vaikka ajattelemme, että eläimet eivät ymmärrä elämästä sitä eivätkä tätä niin miten me sen kummemmin. Omatkin näkemyksemme ovat omien toiveittemme ja pelkojemme, odotusten ja menneiden pettymysten ja saavutusten värittämiä.