Joopa joo, ruokavalio on edelleen siivousvaiheessa. Pitäisi varmaan ensin siivota kotona. Ja jos saisi ihmissuhteistakin siivottua pari energiasyöppöä sukulaista, niin elämä voittaisi, vaan kun ei saa.

Meni muutama päivä palautteluun, kun innostuin lauantaina vähän urheilemaan. Fillaroin kymmenisen kilometriä keskustaan liikuntatapahtumaan, jossa luvattiin zumbaa ja kahvakuulaopastusta. Ajattelin, että fillarointi tekee kivan lämmittelyn. Tekihän se, ei siinä mitään, ja päivä oli kuin morsian jne. Sen varaan en laskenut, että innostuisin enemmänkin.

Zumba oli hauskaa. Musiikkina ei niinkään ollut lattaria vaan poppia, Michael Jacksonia, Mambo #5 ja Jai Ho (tai miten se nyt kirjoitetaankaan), mikä oli vähän pettymys, mutta sai minut miettimään, kelle soittaisin ja pyytäisin terassille ja vähän tanssahtelemaan, ja kestäisiköhän se toipilas-puoliso kahden energiapaukun kanssa jos menisin.

Tarjolla oli myös body combat ja bodybalance -tunnit (tai puolituntiset) ja no, mikäs tässä kun täällä ollaan. Puoli tuntia kamppailua olikin ihan tehokas pläjäys. En nyt varsinaisesti innostunut tunnin sisällöstä, joka oli erinäistä ilmavastustajan hakkaamista eri tavoilla, mutta ohjaaja oli tosi hauska tyyppi joka karjui kuin paraskin vääpeli. Bodybalanceen ei enää oikeastaan jäänyt paukkuja, mutta parhaani tein vapisevin käsin. Kädet vapisivat edelleen Ruohonjuuressa, josta noudin ihanaa kylmää kookosvettä palauttamaan itseäni, kun aloin paahtamisen takaisin kotilähiöön. Alkoi hieman poljin jo painaa, eikä puolimatkassa yllättänyt sadekuuro oikein ilahduttanut enää. Kävin vielä kaupassa lastaamassa repun täyteen (jep, olisi sieltä tapahtumasta kai saanut kahvakuulankin edukkaasti, mutta arvelin, että en halua sitä kuskata repussa) ja loppumatka menikin sitten jo toooosi hiiiitaaastiiiii. Siinä vaiheessa terassi- ja hippahaaveet olivat jo täysin hälvenneet.

Askel ei sitten sunnuntaina oikein noussut. Eikä niin maanantainakaan. Onneksi maanantaina pääsin illalla aikidoon, joka aluksi tuntui myös raskaalta, mutta siinähän jumahtaneet lihakset vetreytyivät niin että tiistaina pääsi taas salille. Ja treenin päälle sai vielä pikashiatsua. Selkä rutisi ja paukkui niin että paria jo hieman hirvitti.

Mutta nyt hippahaaveita alkaa taas lämmittää Ruisrock...puoliso ei ole luvannut jaksaa sinne, mutta ei vielä ole täysin kieltäytynytkään. Pitäisi siis kysellä, olisiko kellään kavereista yhtään turnajaiskestävyyttä lauantaille. Vanha ala-asteenikin tarjoaisi majoitusta, mutta ehkä hyödynnän vanhempieni kotia sitten kuitenkin.