Vaa'ast on kesän jälkeen ollut patterit vähissä, joten en ole sitä pahemmin käyttänyt. Lukematkaan eivät miellyttäneet, joten asia oli helppo unohtaa. Aloin kuitenkin ystävän kanssa netissä pohdiskella rasvaprosenttiani, ja onpa ainakin yksi asia jonka voi heti tarkistaa. Nipistin kaapista esiin ja lukuja laskuriin. Laskuri näytti kolkyt ja risat, mikä oli aika synkeää, vaikka mittaajaystävä sanoi, ettei pitäisi paikkaansa. Oli miten oli, se pitää paikkaansa että vatsan seudulle on asettunut vararengas. Vararengas, jonka laajeneminen pakottaa ostamaan lisää vaatteita. Ja sehän ei käy laatuun! Testasin vaakaa, joka oli saanut pattereitaan elvytettyä sen verran, että havaitsin painoa tulleen loman JÄLKEEN 2-3 kiloa.

No. What comes around, goes around, jos niin päätän. Vanha hyvä sanonta on syö vähemmän, liiku enemmän, mutta nyt en ehkä ehdi liikkua enempää enkä tietenkään halua syödä vähempää, koska jo valmiiksi on aina nälkä ja koko ajan jano. Juon siis enemmän vettä ja muistelen mitä Michael Pollan kirjoitti kirjassaan Oikean ruoan puolesta: Syö ruokaa. Sopivasti. Enimmäkseen kasviksia. Keskityn tuohon viimeiseen koska ruokani on ollut kauheaa tärkkelysmössöä ties miten pitkään. Viherpirtelöitä aamulla. Hedelmiä päivällä. Vihanneksia lisukkeeksi ja soosin sekaan. Päätökseni jälkeen olen syönyt jauhelihakastiketta (kesäkurpitsaraasteella höystettynä, lapset eivät arvaa mitään) kukkakaalin kera ja kanawokkia runsailla vihanneksilla ja no, riisillä. Huomenna kyllä lupasin perheelle sushia (jonka tekee puoliso, hurraa!), mutta ehkä voisin yrittää lobata sekaan kasvissusheja. Tai sitten syön itse sashimia retikkaraastepediltä. Söisiköhän joku muu jos laatisin misokeiton ja sinne sekaan jotain kasveja? Levää, purjoa?

Nöyrryin ja ostin kahdeksankiloisen kahvakuulan 12-kiloisen kaveriksi. Kyllä se on vaan parasta aloittaa ihan alusta. Ja kun nyt olen sillä kuulakurssilla niin päätin, että teen "läksyjä" ja harjoittelen heiluttelua päivittäin nyt ainakin kurssin ajan. Ja toivottavasti sitten ihan huomaamatta heiluttelusta tulisi rutiini.

Kunto on jotenkin heikko, havaitsin eilen. Aikidossa ei huomaa mitään. Zumbassa ei huomaa  mitään. Kuulailukin sujuu. Mutta eilen kun kävelin puistosta kotiin, askel tuntui tosi raskaalta. Myös kuopuksen kuskaaminen lastenvetokärryssä ylämäkeen puuskututtaa. Sanoisin, että lenkkeily tekisi nyt hyvää, vaikka kaikenlaista muuta liikuntaa tässä onkin. Puoliso epäili, että harrastan liikaa liikuntaa, mutta en kyllä tiedä. Viikkoon kuuluu tällä hetkellä 1h suhteellisen kevyttä zumbaa, 1h kahvakuulailun opettelua (ei siinä voi kovin kovaa tehdä tässä vaiheessa), 2-3 x 1,5 aikidoa vaihtelevalla intensiteetillä. Lisäksi - tätä en kyllä edes laske liikunnaksi - 10 minuutin työmatkapyöräily kahteen suuntaan.

Joka tapauksessa lenkkeilysää on nyt mitä mainioin ja metsässä on kaunista ja tuoksuu syksylle.