Jaa-a, vieläköhän joku tätä lukee? Laittakaa ihmeessä joku puumerkki, jos niin on, niin kirjoitan toisenkin kerran :)

Viime syksynäköhän yritin aloitella uutta blogia Wordpressin puolella. No, ei siitä mitään tullut, piti ottaa niin tyhmä nimimerkkikin, että myötähäpeä iski joka kerran. Niinpä sitten jäi yksi jos toinen projekti tauolle. Isäkin kuoli yllättäen. Vuodenvaihteessa vaihdoin työpaikkaa. Pikkuhiljaa ruokailutottumukset valuivat aivan karmeiksi, ja se alkoi näkyä. Keväällä yritin pikapikaa päästä mahtumaan vanhaan juhlamekkoon, ja kun se ei onnistunut, niin viis mistään muustakaan.

Kun kesäloman jälkeen kävin vaa'alla, en oikein tykännyt lukemasta 77,6 kg. Onneksi siinä kohtaa meni monta päivää pyykätessä ja siivotessa ja muuten puuhastellessa, ja paino lähti nopeasti laskemaan, kun en ehtinyt syödä koko ajan. Niinpä päätin lukea taas vinkkiä Hormonidieetti -kirjasta ja sen sijaan, että kuuntelisin, mitä muut syövät, päätin tehdä ihan miten parhaaksi näin.

Tiedän, että minun ei pidä syödä illalla. Päivällisen jälkeen ei tarvitse syödä yhtään mitään. Vähän se kirpaisee, mutta siihen tottuu. Muutkin välipalat ovat pahasta. Niinpä jätin ne syömättä. Syön aamupalan, lounaan ja päivällisen, enkä muuta. Paitsi jos olen syönyt todella vähän ja on kova nälkä - mutta harvemmin tarvitsee. Päätin myös, että parempi pysyä kaukana viljatuotteista, joten syön niitä vain harvoin. Sokeriakaan en välitä syödä, eikä sitä nyt enää kaipaakaan. Toki jos joskus tarjotaan, niin syön ihan surutta, ja sitten palaan taas päiväjärjestykseen. Tämä kaikki on mennyt kumman kivutta, takana on melkein kaksi kuukautta ja 5,5 pudotettua kiloa. Vihdoinkin taas normaalipainossa :)

Yritin myös ottaa napakan liikuntalinjan käyttöön. Jonkin aikaa onnistuin tekemään minitreeniä kotona vuoroaamuin mini-intervallien kanssa, mutta se nyt jäi. Sitten kokeilin salitreeniä kunnon painoilla, mutta työt kaatuivat päälle ja sain flunssankin. Voisi taas palata painoharjoitteluun, sillä on ollut aina niin tehokas vaikutus kehonkoostumukseen. Töissäkin on jo hiukan rauhoittunut.

Nyt on luottavainen olo, että tällä ruokavaliomuutoksella päästään eteenpäin. Hiukan talvi pelottaa, silloin palellessa aina tulee nälkä, mutta katsotaan nyt ja valetaan uskoa itseen. Aika kivutta ovat ensimmäiset kilot karisseet, mihinkähän tämä vielä johtaa :)