No niin, en sitten ehtinyt ottaa mukaan kynää ja paperia, että olisin häissä voinut jotain kirjoitella, enkä olisi ehtinytkään. Mutta tein kyllä jotain erilaista: ehdotin miehelle jo menomatkalla, että tällä kertaa kyllä tanssitaan. Mies esteli, mutta niin vain kävi, että hän sinne lattialle ensiksi uskaltautui (kiitokset hyvälle ohjelmanumerolle, tuli salaa houkuteltua paikalle) ;).

Kaloreita ei paljoa ehtinyt laskeskella, mutta niitä kyllä tuli. Pääsimme myös jatkoille lempiklubilleni, jossa en ole käynyt sitten ties koska, en ainakaan sen jälkeen kun aloin eskarilaistamme odotella. Ja paikkahan oli säilynyt melko entisellään, hieman baaritiskit tyylikkäämmät, mutta lattia oli yhtä tahmea kuin aina ennenkin, ja musiikki liian kovaa, ja samaa tyyliä kuin ennenkin. Asiakaskunta nyt vain oli nuorentunut huolestuttavan monella vuodella ;) Hassua, miten nyt minua kymmenen vuotta nuoremmat tanssivat huumassa niitä biisejä, joita itse rakastin uusina silloin ennen, ja edelleen soivat myös ne kaksikymmentä vuotta vanhat biisit, jotka myös tekivät paikalle sen oman tunnelman. Myös se oli muuttunut, että jonoa sisään ei ollut, sisäänpääsymaksu oli sama kuin viimeksikin eli inflaation ansiosta halpa, ihmiset tarjoilivat toisilleen juomia (liiaksikin asti), kun opiskeluaikana täyttelin oluttuoppiani yhä uudestaan ja uudestaan vessan kraanasta. Edes taksia ei tarvinnut jonottaa.

Tänään olin juomatta "lempijuomaani" osana tapaverkon purkamista. Ilman kahvia en olisi päivästä suoriutunut, ja sitä paitsi olen jo ollut monta päivää ilman kahvia. Teen juomatta jättäminen oli uusi kokemus, olihan sitä siinäkin. Juon sitten luolamiehen limpparia, vettä terästettynä merisuolalla, hunajalla ja sitruunalla. Kohentaa olo hienosti heikon unen ja liiallisen alkoholirietastelun päälle. Päivän ateria oli äärimmäisen terveellinen iskender-kebab. Jätin leivänpalat enimmäkseen syömättä, joten ei kai se pahimmasta päästä ollut.