Eilen illalla tuli yhtäkkiä olo että nyt nousee kuume. Olisin ottanut päiväunet, mutta puoliso odotteli vierasta, enkä kehdannut, ja vieraan mentyä olikin liian myöhä. Päätin sitten mennä hyvissä ajoin nukkumaan, laitoin lapsetkin ajoissa ja olin varmaan ennen yhdeksää sängyssä.

Ihme kyllä onnistuin nukkumaan aamuun asti. Monesti lasten kanssa nukkumaanmeno kostautuu valvomisena n. 02-04 ja aamulla väsyttää sitten tuplaten. Join ensimmäisenä aamulla vettä höystettynä kelttiläisellä merisuolalla, luomusitruunalla ja luomuhunajalla, ja sen seuralaiseksi tein sitten viherpirtelön, jonka inspiraation nappasin Tundra Lifestylesta. En kyllä raaskinut laittaa ihania kiivejäni pirtelöön, joten siinä oli vain vettä, omenaa, sitruunaa, selleriä ja kurkumaa ja inkivääriä purkista, kun ei tuoretta inkivääriäkään ollut. Heitin perään vielä viimeiset lehtikaalin lehdet. Oli kyllä tarkoitus syödä vielä puuro, mutta puuhastelin siinä sitten niin että sekin jäi. Vasta kymmeneltä alkoi vatsassa lorista, ja söin sitten pari palaa lanttua ja kuivattua taatelia. Lounaaksi söin viikonlopulta jäänyttä possupataa, jossa kyllä oli kermaa, huolimatta edellisessä postauksessa mainostamastani dieetistä.

Join aamulla vielä ehkä puoli desiä kahviakin, mutta se saa luvan olla taas viimeisiä kertoja vähään aikaan. Musta kahvi ei kyllä houkutakaan samalla tavalla kuin maitotilkan saattelemana. Saapa nähdä, mitä tapahtuu lupaamaani joulukuun 14. päivään mennessä, saanko selkäkipudieetin aisoihin.

Ajattelin, että jos nyt toteutan selkäkipudieetin ja luovun monista asioista, niin täytyyhän minun saada jotakin tilalla. Päätin että tuo jokin saa olla raakaruokaa. Ei sitä nyt tarvitse heti 100% raw :ksi heittäytyä, vaan pienin askelin.  Töihin otan evääksi juurespaloja ja pähkinöitä, ja kuivahedelmiä. Eilenkin pelastin itseni kuivataateleilla. Yritin hoitaa iltapäivän sudennälän kahdella keitetyllä munalla, mutta niistä ei ollut mihinkään, vasta taatelit auttoivat.

Ehkä voisin vähän tutustua ayurvediseen ruokavalioon, hölynpölyä tai ei. Jos sieltä löytyisi selitys tai apua siihen, miksi iltapäivällä alkaa kaikista välipaloista ja syömisestä huolimatta himottaa leipä, sokeri ja rasva, eikä rauhaa saam ennen kuin niitä on ahdettu kupu täyteen. Eilen onnistuin taateleilla, ensi kerralla jollain muullakin kenties. Toinen mihin aion tutustua on raakaruokakeittokirjat ja erityisesti herkulliset jälkiruoat. Raakaresepteissä on leivonnaisiakin, mutta olen tähän asti kävellyt onneni ohi, kun kaikissa ohjeissa on aina siemeniä ja/tai pähkinöitä ja toinen lapseni on niille allerginen, mutta voinhan minä niillä itse herkutella. Silloin tällöin, huomatkaa :)