Se on kyllä riemukasta tämä syksy. En millään jaksa motivoida itseäni koko projektiin, ja sitä paitsi minkä takia minun muka pitäisi olla illalla syömättä? Tai miksi en muka voisi syödä leipää kun kerran tykkään siitä? Saahan kaupasta uusiakin vaatteita, jos vanhat ovat liian pieniä, eikö?

Onneksi liikunta on sentään mukavaa, ja ulkona on ihana ilma. En ole edelleenkään ihan terve, ja ainakin kahtena iltapäivänä olo on ollut ihan kuumeinen (37,0 astetta), mutta en sitten taas oikein jaksa olla toimettomana jääkaapin orjanakaan. Jaksan ihan hyvin liikkua. Sydänlihastulehdus toki hiukan kummittelee takaraivossa, mutta...

Tuntuu turhauttavalta tämä ruikutus, kun toisilla on ihan oikeita syitä laihduttaa. Minun ei tarvitse laihduttaa, vaan hallita paino ja pitää se vakaana. Ja sitähän se suunnilleen onkin, pari kiloa sinne tänne. Olen normaalipainoinen, terve, syön terveellisesti, minulla on lihaskuntoa - haluaisin vain, että vaatteet mahtuisivat päälle paremmin ja vyötärö ei vyöryisi vyötärönauhan yli. Jos lyön läskiksi enkä pidä varaani, alan helposti mussuttaa suklaata suuria annoksia päivittäin ja leipoa herkkuja useammin kuin laki sallii, ja painokin lähtee noususuhdanteeseen. Toisaalta kirjanpitokin on raskasta kun varsinasesta edistyksestä ei oikein voi raportoida. Miten normaalit ihmiset oikein sen tekevät?

Blogin tehtävänä on auttaa

-pitämään kiinni säännöllisestä liikuntaharrastuksesta.

-pitämään kiinni kohtuullisesta syömisestä

HEUREKA! Nautin liikunnasta sinänsä, mutta silti se tahtoo aina jäädä - JOS EI OLE TAVOITETTA! Tavoitteenani on ollut rasvan väheneminen, mutta voisihan minulla olla muitakin tavoitteita, liikuntaan liittyviä. Aikidossa seuraava tavoite on seuraava vyöaste, johon minulla on vielä matkaa 60-65 harjoituspäivää. Viime talvena kävin keskimäärin 10 kertaa kuussa harjoituksissa, jos nostaisin sen vaikka kahteentoista kertaan eli kolmeen kertaan viikossa mahdollisuuksien mukaan, niin siinä viiden kuuden kuukauden päästä pääsisin vyökokeeseen. Siis maaliskuussa.

Kuntosalillekin voisi laittaa johonkin suoritukseen liittyvän tavoitteen, mutta en tiedä, mitä se voisi olla. Tyypillinen tavoite olisi ehkä penkkipunnertaa oma painonsa, mutta sillä saralla kehitys on kyllä todella hidasta. Sitä paitsi tykkään enemmän kyykystä. Voisihan sitä tietysti tavoitella oman painonsa kyykkyä jouluun mennessä, se ei ole ihan valtava tavoite, koska jaloilla kuitenkin jaksaa tehdä vaikka mitä. Luultavasti omalla painolla jaksaisi jouluun mennessä tehdä jopa toistoja. Ehkä puolen vuoden päästä voisi jaksaa punnertaa oman painonsa penkistä. Toisaalta joku vähän toiminnallisempi juttu, jolle olisi käyttöä aikidossa, olisi hienompaa...joku keskivartalojuttu....Olisiko kellään lukijalla vinkkiä, miten saisi keskivartaloon voimaa ja liikkuvuutta, ja miten siinä voisi haastaa itsensä?

Kohtuullisesta syömisestä kirjoittikin Precision Nutritionin Ryan Andrews erittäin osuvan jutun. Erityisen käytännönläheinen seikka, jonka hän otti esiin, oli se, että eiväthän vanhemmatkaan halua antaa lapsilleen jälkiruokia joka päivä, tai lasten ei anneta syödä esim. muroja suoraan paketista kaapin edessä seisten. Muroja, pähkinöitä, you name it. Ehkä pitääkin alkaa aina keittiössä miettiä, että antaisinko lasten syödä tälla tavalla.