Eilen sorruin taas syömään neljä voileipää ja kasan kuivattuja hedelmiä, ja olo oli sen mukainen. Ja söinpä vähän juustoakin. Aika viattomia kyllä nämä paheet, mutta kun ne aina kasaantuvat. Kuivatuista hedelmistä minun pitäisi kyllä jo tietää, että kontrolli lähtee tyystin.

Huomasin, että rakastamani kaurapuikulat muistuttavat maultaan mummuni tekemää ohraleipää. Olin mummulla päivähoidossa viisikuisesta eskari-ikään asti, mahtoikohan tuo ihana leipä silloin liittyä pahan mielen parantamiseen tai muuhun? Mummu on jo aikaa sitten kuollut, niin etten voi kysyäkään. Eilenkään ei nyt ollut erityisen kova nälkä, vaan jostain syystä sitä leipää alkoi ihan kamalasti tehdä mieli.

Rangaistukseksi eilisestä määräsin itselleni lounaaksi pelkän proteiinipirtelön, rasvatonta maitoa ja jugurttia, herajauhetta (80% siinä nyt sitten "vain" olikin) ja mansikoita. Porkkanan söin kyllä siihen päälle ja pähkinöihinkään en anna itselleni lupaa. Mutta en tiedä, pitäisikö tuo leipä ottaa taas aamupalalle mukaan. Jos sitä ei niin himoitsisi sitten.

Mutta tästäkin huolimatta, läskinipistimen lukemat ovat edelleen pienentyneet lähes kauttaaltaan. Mittaustarkkuushan tietysti vaihtelee, mutta kyllä tuntui, että nipisteltävää on vähemmän. Hyvä homma! Kyllä tämä tästä!