Kirjoittaminen tuntuu kauhean tahmealta. Päässä kohisee niin, ettei saa mitään järjellistä ulos. En tiedä, pitääkö tästä päätellä jotain kohinan laadustakin.

Yhtäkkiä on käynyt niin, että menen sänkyyn, mutta uni ei tulekaan heti. Ei sitä kauaa tarvitse odotella, mutta sen verran että ihmetyttää. Samoin aamulla herään ennen kellonsoittoa, ei väsytä, mutta tuntuu yöltä. Kaulaan ripustautunut nelivuotias tekee yksinäisestä aamuhetkestä mahdottoman. Tykkään nukkua pienen kanssa sylikkäin, mutta välillä rasittaa. Minusta olisi ihanaa nousta aamulla aikaisin ja olla Ihan Yksin. Ja se rasittaa, että vaikka ollaan nukuttu kaulakkain, lapsi väittää aamulla etten halannut häntä yhtään.

Nautiskelen taas aloe vera -mehua aamuin illoin. Tein näin pari kuukautta, ja kuukautiskierto oli koko ajan 28 vrk, kun se muuten on vaihdellut 21-26 välillä. Sitten juoma loppui sekä kaapista että kaupasta, ja kierto oli taas 24 vrk. Saa nähdä miten seuraava kierto menee. Etenkin, kun Quinoaa -blogin innoittamana luin Veteraaniurheilijan löydöksiä ko. juomasta. Itse en odottanut juomalta mitään ja kierron tasaantuminen oli aika yllätys. Tosin tällä otannalla se voi olla sattumaakin. Ken tietää.

Nyt haluaisin kokeilla raakaleivän valmistusta. Kahvila Vegaanissa olikin jo tehty kräkkereitä. Kärsivällisyyttä nämä kyllä vaativat. Jos nyt liottaisin tattaria, niin ehkäpä jo lauantaina sitä voisi maistella. Paras kai ryhtyä tuumasta toimeen.

Ja parasta ryhtyä tuumasta toimeen ja hankkia pari raa'an ruoan reseptikirjaa. Ei tästä muuten mitään tule. Netti on nykyään niin täynnä kaikkea inspiroivaa, että tulee ihan ähkyyn eikä tiedä, mistä aloittaisi. Sama juttu Runsaudensarvessa asioidessa: menee kauppaan sisään ja navigoi sille hyllylle, jonne oli ajatellutkin, ja sitten aivot pysähtyvät kerta kaikkiaan, eikä millään voi keksiä, mitä tuli etsimään :) 

Matkalla aikidoon uppouduin tanskalaisen lama Ole Nydahlin kirjaan Entering the Diamond Path. Aloitin kesällä hänen kirjansa Kuinka asiat ovat, ja tuo toinen kirja osui puolisattumalta käsiini. Buddhalaismystiikka on niin kiehtovaa! Tosin olen buddhalaisuutta pyöritellyt jo tosi pitkään, etupäässä sen tietyn arkipäiväisyyden vuoksi. Pelkkä buddhalaisuuden ajatteleminenkin rauhoittaa. Kuinka asiat ovat -kirjassa on esitetty muutama keskeinen meditaatio ja otinkin niistä kopiot, koska aion vakaasti ruveta tekemään niitä. Tuntuu hassulta, olen niin monta kertaa aloittanut buddhalaisuuden kanssa, ja sitten innoitun jälleensyntymistä, ja sitten tajuan, etten vain usko siihen, en, ja sitten se jää. Mutta katsotaan, mihin tällä kertaa päädytään. Nyt on erityisen hauskaa, koska nuorempi lapseni on alkanut käsittääkseni oma-aloitteisesti pohtia mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, ja hän on sitä mieltä, että synnymme uudestaan.