Liikunta on aika vähäistä näinä aikoina. Aikidoon pääsee hätinä kerran viikossa. Viime viikolla en ollut kertaakaan, edellisellä viikolla kävin varastoon kolme kertaa ja tämän viikon ainokaisen kerran kävin eilen. Lenkille "ei ehdi" eli muista mennä. Salillekaan ei pääse, kun on "kiireitä".

Mutta mitäpä siitä, kunhan söisi kunnolla. Sillä rintamalla sokerikoukku on jälleen pahana. Mutta ihme kyllä, viherpirtelöt ovat palanneet. Ulkona kasvaa kaikkea ihanaa, jota on ihan pakko syödä, kun se nyt on parhaimmillaan. Nokkosta, vuohenputkea, poimulehteä, maitohorsmaa, vadelman, mansikan ja mustikan lehtiä ja voikukkaa. Blenderiin vaan banaanin ja pakastemarjojen kanssa ja hyvää tulee. Olen nyt laitellut sinne liotettuja siemeniä ja kookosöljyä muistaessani. Aiemmin hylkäsin Neiti Kirjokannen ehdotuksen epäortodoksisena, mutta huomasin olleeni väärässä.

Pieni huolestuminen hiipii mieleen. Olin noin kuukausi sitten flunssassa, ja tuntuu kuin en vieläkään olisi täysin palautunut. Urheillessa sydän alkaa hakata eikä rauhoitu millään. Tällaista en ole ennen kokenutkaan, vaan yleensä olen ollut liikuntakunnossa saman tien. En kuitenkaan ole kovin montaa kertaa liikuntaa edes ehtinyt harrastaa. Kai sitä on jälleen lääkärille puhuttava, ja katsottava, uskoisiko jotakin sanottua vai ei. Ahdistaa tämäkin, että kaikesta pitää yrittää itse miettiä, mikä on totta ja mikä tilastoharhaa, mikä puhujan (lääkärin) mielipide ja mikä kovaa faktaa, mikä on lääketehtaitten toive ja mikä todellisuutta. Lähdekritiikki on tärkeää, mutta koska se on nykyään niin vaikeaa, niin tunnun päättävän sen, mitä uskon, ihan vaan fiiliksellä.

Vene on jo vesillä ja päästiin viikonloppuna purjehtimaan. On se kyllä hienoa. Lapsetkin ovat jo aika kivasti mukana ja viihtyvät, eivätkä hölmöile. Se huono puoli siinä tietysti on, että olemme ottaneet tavan herkutella veneellä. No, ei mitään kohtuutonta, ja iltapäiväkahvit on nyt korvattu teellä, joka on mukavaa, koska tee tulee pussissa, ja kahvi tehtiin pressokannulla, jossa oli kova jynssääminen. Mutta teen kanssa pitää olla jotain pientä herkkua, ihan pakko :)