Kyllä oli taas hieno aamu, etenkin kun olin pukenut riittävästi päälle. Ihanaa kun on kylmää ja kuivaa ja lumista, ja mikäs tässä on Clipperin lakritsanjuuriteetä siemaillessa. Sovimme yhdessä, että puoliso vie lapset, ja kuopuskin sopeutui ajatukseen mukavasti. Sain aamulla herätä rauhassa, ja koska olin hereillä jo viideltä, ehdin jumpata, käydä suihkussa, syödä raakapuuroa ja antaa tyttärellekin aamupalaa. Miehet jäivät nukkumaan, kun lähdin aikidotreeneihin.

Keksin, että voin pitää kirjaa tavoiteliikunnastani ihan paperikalenterissani. Merkitsen vain tukkimiehen kirjanpidolla aikidokerrat ja muut liikunnat, ja jos 3+3 tulee täyteen, liimaan tarrankin. En tiedä, innostunko nyt niistä tarroista niinkään, mutta kokeillaan. Ehkä sinne voisi pitää kirjaa sitten myös syömisistä ja tuntemuksista, jos oikein innostun. Ehkä en. Mutta kalenteria pitää ehdottomasti hyödyntää. Koska en aio arkistoida kalentereitani, painoseurantaa en sinne halua laittaa.

Tänään huomasin kyllä, että selän vetreytyminen on totta. Joogan kissaliike ei tunnu niin pahalta, ja aikidossa taaksetaivutukset menevät paljon kivuttomammin kuin ennen. Tämä siitäkin huolimatta, että eilen vähän innostuin metvurstin (lisäaineet) ja juuston (maito) kanssa. Olo ei kyllä etenkään sen metvurstin jälkeen ollut häävi. Sokeri- ja jauhoherkut tai "herkut" eivät nyt kiinnosta yhtään, mutta näköjään sipsien makuun sitä on edelleen helppo päästä. Sipsit eivät ole sellaista, mitä himoitsisin, jos niitä ei tarjota niin en syö. Mutta jahka yksikin sipsi pääse näköetäisyydelle, niin peli on pelattu.

Jouluna pitää ehkä vähän hellittää, tosin täytyy nyt miettiä, mitä puoliso voi syödä. Eihän tässä ole kuin reilu viikkoa aikaa parannella mahaa. Lanttulaatikkoa ei ehkä ensimmäisenä :)